Grandman luona Ormistonissa 
Ormiston torstaina 31.8.06



Ihanaa tulla Australiaan ilman jetlägiä! Aikaisemmilla kerroilla ensimmäinen viikko on mennyt pää pyörällä, nyt aikaerouupumus jäi Malesiaan ja meni ohi lähes huomaamatta. Olemme siis Ormistonissa, joka on viihtyisä pientaloalue Tyynenmeren rannalla Redlandsin kunnassa lähellä Brisbanen miljoonakaupunkia (eräänlainen paikallinen Espoo siis).





Redlands on saanut nimensä punaisesta maaperästään joka on erityisen hedelmällistä. Pientalojen paikalla on aiemmin sijainnut hedelmäfarmi, jossa on kasvanut mangoja, papaijoita ja banaaneja. (Grandman takapihalla onkin papaija- ja appelsiinipuita.) Kuntaan kuuluu myös North Stradbroken saari, joka on todellinen trooppinen paratiisi kymmenien kilometrien hiekkarantoineen ja eksoottisine merieläimineen.

Täällä on kevättalvi ja sää on paikallisen mittapuun mukaan viileä: päivällä 22 – 25 , yöllä 15-18 astetta. Tällä viikolla on satanut lähes joka päivä, mutta emme ole sitä murehtineet, koska talvi on kuulemma ollut kuivin vuosikymmeniin ja vesi on kullanarvoista - joka tapauksessa edessä on pitkä, kuiva ja kuuma kesä. Heti sään seljettyä lähdemme Stradbrokelle ja luvassa on varmasti hienoja kuvia mm. valaiden kevätmuutosta etelään.



Ensimmäiset päivät Grandman hoivissa ovat sujuneet rauhallisesti. Olemme pesseet pyykkiä, tehneet kävelylenkkejä ympäristöön ja sulatelleet kokemuksiamme. Grandman talo sijaitsee kauniin puutarhan ympäröimänä mäen päällä ja sieltä aukeaa hieno maisema Tyynellemerelle. Timon veli Jussi asuu Karolyn-vaimonsa kanssa parinsadan metrin päässä, mikä on mukavaa; saamme mm. käyttää hänen nettiyhteyksiään. Saamme myös automaattisen aamuherätyksen papukaijojen kiljuessa pihapuissa ja magpie-lintujen huiluttaessa ikkunan takana. Kookaburrat (naurulinnut) kaakattavat myös aamuin ja illoin odotellessaan Grandman lihapullia.





Olemme auttamattomasti riippuvaisia Helsingin Sanomista ja niinpä käänsimme lehden tänne jouluun asti. Se maksoi aika paljon, mutta kyllä kannatti! Pino lehtiä oli täällä jo odottamassa meitä, ja posti tuo niitä lisää noin viikon viiveellä. On ihanaa levittää Hesari aamiaispöydässä ihan kuin kotona – mitä siitä, että uutiset ovat viikon vanhoja!



Aiomme siis olla Australiassa tammikuun alkupuolelle saakka pitäen kiinnekohtanamme Grandman paikkaa. Suunnitelmissamme on tehdä tutustumismatkoja etelään, mm. Tasmaniaan ja Sydneyyn. Säiden lämmettyä vietämme aikaa myös Gold Coastilla, jossa surffailun lisäksi on hieno harrastaa beach walkia loppumattoman pitkillä hiekkarannoilla. Autotallissa meitä odottavat golf-bägit, lähistöllä on mukava ja varsin edullinen, koala-karhujenkin suosima golf-kenttä (all-day green fee 7,5 euroa). – T&L


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre485 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 767 )
Alice Springs, King's Canyon, The Olgas & Uluru/Ayer's Rock 
Alice Springs lauantaina 26.8.06

Lento Darwinista kesti n. 1 tunti 35 min. Ikkunapaikalta lentokoneesta oli hieno seurata punaisenruskeita erämaamaisemia alapuolella. Nyt olemme siis Australian mantereen punaisessa keskustassa, eli paikallisen iskulauseen mukaan ”In the Heart, the Soul, the Centre”.

Majoituspaikkamme on tällä kertaa melkoinen vastakohta Darwinin Melaleucalle, jossa huone oli kuin vankiselli. Hotellissamme on yöpynyt aikanaan jopa prinssi Charles ja prinsessa Diana. Hinnassa ei kuitenkaan ole eroa kovin paljoa: Melaleucan pieni huone, jossa ei ollut edes omaa vessaa maksoi n. 50 euroa (ilman aamiaista), täällä 5 tähden huone kuninkaallisine aamiaisineen maksaa n. 60 euroa. (Hintaan kuuluu green fee golfkentällä, joka on luokiteltu maailman kymmenen parhaan erämaakentän joukkoon!).

Hotellissa on myös kasino, jonka innokkaimpia asiakkaita näyttävät olevan paikalliset alkuasukkaat. Hotellimme nimi on Lasseter’s Casino – legendaarinen Lasseter löysi aikoinaan kultasuonen mutta kuoli ennenkuin sen sijainti saatiin määriteltyä. Yksi asia on varma: kasinossa ei ole kultasuonta ja ainoa varma voittaja on pankkiautomaatti - sen edessä on jatkuva jono.

Torstaiaamuna kuuden aikoihin tuli bussi hakemaan meitä kahden päivän retkelle King´s Canyoniin ja Uluru-Katja Tjutan kansallispuistoon. Bussimatka King´s Canyoniin kesti useita tunteja. Tien varrella lojui lukuisia kuolleita kenguruita, emuja ja lehmiä, jotka olivat jääneet yöllä jättirekkojen (Road Train) alle. Road Train on pisimmillään 63.5 metriä pitkä. Bussiamme ajoivat aviopari Barry ja Bev, jotka vuorottelevat myös Road Train-kuskeina välillä Darwin-Adelaide (3000 km, 42 tuntia, toinen ajaa ja toinen lepää, ajovuoro 5 tuntia ja sitten vaihdetaan kuskia).

King’s Canyon on osa muinaisen Himalajan kaltaisen vuoriston jäänteitä, jotka kohoavat vaikuttavan punaisina ympäröivästä erämaasta. Kanjoni sijaitsee 472 km lounaaseen Alice Springsistä. Se on 400 miljoonaa vuotta vanhan vuoriston jäänteissä oleva syvä rotko. Kalliot ovat punaista hiekkakiveä, joista osa on peräisin ikivanhoista hiekkadyyneistä. Aikojen kuluessa sinne on syntynyt syvä rotko, jonka pohjalla on pysyvää vettä. Veden ansiosta rotkon pohjalla on kasvi- ja eläinyhdyskunta, jossa on hyvin harvinaisia lajeja. Rotkon pohja todella ansaitsee nimensä Garden of Eden. Perillä teimme n. 8 kilometrin kävelyn välillä vaikeakulkuisessa, mutta hyvin vaikuttavassa maastossa n. 32 asteen helteessä. Punainen hiekkakivivuoristo oli kuin joltain toiselta planeetalta. Vettä 4 tunnin kävelyn (kuvauksineen) aikana kului pari litraa per nuppi.








































Illan vietimme pienessä motellissa (Mt. Ebenezer Road House) keskellä ei mitään, jossa paikalliset karjapaimenet ja alkuasukkaat pelasivat biljardia ja kuluttivat aikaansa. Meitä oli mukava pieni seurue, johon kuului lisäksemme newyorkiläinen kultivoitu herrasmies, italialainen opiskelijatyttö Imma ja kalifornialainen tietokonemies Shane. Päivälliseksi tarjoiltiin fish & chips, paikassa jossa lähimmät kalavedet ovat tosi kaukana.

Seuraavan päivän retki suuntautui kohti Olga-vuoria ja kuuluisaa Ulurua, Ayer´s Rockia, joka on maailman suurin monoliitti (yksittäinen kivi). Olga-vuoret ovat myös hiekkakiveä ja pääsiäismunaa tai hääkakkua muistuttavia huippuja on yhteensä 36.


























Ulurulle on mahdollista kiivetä, mutta emme tehneet sitä, koska alue on alkuasukkaiden pyhää maata, ja halusimme kunnioittaa heidän toivomustaan olla kiipeämättä sinne. Sen sijaan tutkimme kallion juurella olevia luolia, joissa on alkuasukkaiden vanhoja kalliomaalauksia ja muita asutuksen merkkejä. Vaikuttavan retken päätteeksi ihailimme värien vaihtumista Ulurulla auringon laskiessa.






















Monenlaiset vaikutelmat pyörivät päässämme, kun viimein saavuimme puolen yön aikoihin takaisin Alice Springsiin. Haikein mielin jätimme hyvästit uusille ystävillemme Shanelle ja Immalle, jotka jatkoivat matkaansa omiin suuntiinsa.

Tänään olemme kävelleet ympäriinsä Alice Springsissä (n.10 km). Täällä on meneillään rekkamiesten vuosittainen kokoontuminen ja kävimme mm. paikallisessa rekkamuseossa. Rekkamuseon lipunmyyjä, raskaan sarjan rekkakuskin näköinen Sandra ällistyi kuullessaan, että olimme kävelleet 9 km matkan kaupungilta. ”You walked from town!?!” kaikui ainakin viisi kertaa paikassa, jossa kukaan ei koskaan kävele minnekään.

Paitsi alkuasukkaat: kaupungin kaduilla vaeltelee suuri joukko syrjäytyneitä ressukoita, joilla on helteelläkin päällään paksut vaatteet, joissa he nukkuvat yönsä Todd-joen rantamilla. (Yöllä lämpötila voi laskea lähelle pakkaslukemia). Valtio tarjoaa heille asunnon, mutta monet haluavat nukkua taivasalla katsellen esi-isiään, jotka ovat muuttuneet tähdiksi. Kaikki alkuasukkaat eivät kuitenkaan ole ressukoita, monet työskentelevät karjatiloilla, tietöissä jne. Monelle kuitenkin riittää valtion eläke, joka menee väkijuomiin, roskaruokaan ja kasinon kassaan.

Todd-joessa ei ole vettä nyt eikä yleensäkään. Joki täyttyy vain kerran parissa vuodessa. Joen uomassa vietetään joka vuosi suuri regatta. Kilpaveneissä ei ole pohjaa – kilpailijat pinkovat pitkin joen uomaa pidellen veneen laidoista kiinni. Kanootit kulkevat kiskoilla ja meloina käytetään lapioita. Jos joessa on vettä, regattaa ei järjestetä!

Tänään oli myös kiinnostavaa kävellä kaupungin hautausmaaalla ja tutkailla hautakiviä, jotka kertoivat paikallisista ihmiskohtaloista. Huomenna jatkamme matkaa Brisbaneen, jossa Grandma meitä odottaa, pakastin herkkuja täyteen ahdettuna. Elämä rauhoittuu vähäksi aikaa ja nyt täytyy vain varoa lihomasta liikaa ja vältellä Grandman herkkuja. –T&L


































[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1264 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 775 )
Kakadun kansallispuisto ja Darwin 
Darwin tiistaina 23.8

Lentomatka (vähän yli 4 tuntia) Singaporesta sujui hyvin. Palvelu QANTASin koneessa oli tällä kertaa (toisin kuin aiemmin) parempaa kuin Finnairilla. Laskeuduimme Darwiniin melko hankalaan aikaan, klo 03.17. Olimme ilmoittautuneet kokopäiväretkelle Kakadun kansallispuistoon, jonne lähtö olisi klo 6.25 ja etukäteen mietimme, missä hengailisimme pari tuntia ennen bussin lähtöä. Mutta ei hätää: tulliviranomaiset pitivät huolta ajanvietteestämme. Matkustajia oli vastassa kaksi beagle-merkkistä huumekoiraa, jotka nuuskivat kaikkien matkatavarat. Kolme eri virkailijaa esitti jokaiselle uudelleen samat kysymykset: onko mukanasi ruokatavaraa, viljatuotteita, puisia tavaroita?

Singaporen lentoasemalla olimme lähtöä odotellessamme syöneet pari omenaa, joita olin kantanut käsilaukussani. Koira haistoi omenan tuoksun vielä lähes 6 tuntia myöhemmin ja jouduin heti epäilyksen alaiseksi ja minut tutkittiin tarkkaan. Kaikkien muidenkin matkustajien matkalaukut avattiin. Tullissa kului lähes kaksi tuntia, ja lopulta ehdimme viime tipassa retkelle mukaan.

Kakadun kansallipuisto sijaitsee n. 200 km:n päässä Darwinista, (bussissa ehdimme siis hieman torkahtaa ennen perille tuloa). Se on lähes 20 000 neliökilometrin suuruinen luonnonsuojelualue, joka on ollut perinteisesti Australian alkuasukkaiden asuttamaa maata. Siellä on kuivaa savannia, jokia ja kosteikkoja ja kalliojyrkänteitä, joista löytyy hienoja tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia.

Retken huipentuma oli puolentoistatunnin risteily Alligator-joella. Nimestään huolimatta joessa ei ole alligaattoreita, mutta sekä makean että suolaisen veden krokotiilejä runsaasti (melontaretki joella saattaisi olla kohtalokas!). Lintubongari olisi haltioissaan: alueella pesii lähes 300 eri lintulajia, ja ne kaikki tuntuivat olevan joella.

Kotimatkalla pääsimme vielä ihailemaan auringonlaskua erämaassa näkötornista. Hämärä on täällä hyvin lyhyt: 17 minuuttia ennen pimeyttä.






























Darwinissa on sesonkiaika (kuiva ja siedettävän lämmin talvi) ja ainoa kohtuuhintainen majapaikka löytyi reppumatkalaisille tarkoitetusta Melaleuca-nimisestä majapaikasta. Se on täynnä hyvin käyttäytyviä, iloisia nuoria ihmisiä, jotka tervehtivät ystävällisesti meitäkin, vaikka olemme lähes ainoita yli kolmekymppisiä täällä. Huoneessa on onneksi ilmastointi, ja kyllä uni maistui valvotun yön ja kokopäiväretken jälkeen.- L.

Reppumatkaajista vielä: ennakkoluuloiset aussit suhtautuvat usein nuivasti eurooppalaisiin reppumatkaaajiin, vaikka he ovat tulevaisuuden insinöörejä, lääkäreitä, opettajia yms. – ja todennäköisesti paljon viisaampia kuin ne, jotka jököttavät mieluummin kotipuolessa. Suomessakin valtiovalta voisi määrätä pakollisen ”reppumatkavelvollisuuden ” kaikille nuorille... Internet-aikakaudella vanhempienkaan ei tarvitse olla huolissaan, koska yhteydenpito on helppoa ja reaaliaikaista.

Darwin on 120.000 asukkaan kaupunki, joka elää täysillä muutaman kuukauden vuodessa. Kiivaimman turistisesongin (heinä-syyskuun) ulkopuolella kaupunki on rento ja vapaatyylinen tyyssija niille, joita ei kiinnosta Sydneyn tai Gold Coastin syke. Nyt sää on siedettävä (vain n. 30 astetta), aurinko paistaa joka päivä ja merikin on uimakelpoinen, kun tappajameduusat ovat hakeutuneet lähemmäs päiväntasaajaa. Tosin ympäri vuoden on varottava krokotiilejä! Monsuuniaikana (marras-tammikuussa) Darwinissa sataa joka päivä ja ilma on kuin ruotsalaisessa saunassa. Trooppiset hirmumyrskyt ovat myös suuri vaara, kuten Tracy osoitti vuonna 1974 tuhotessaan 90% kaupungin rakennuksista.

Muistutuksena maan menneisyydestä Darwinin kaduilla ja puistoissa vaeltaa paljon alkuasukkaita, joilla ei tunnu olevan kovaa kiirettä minnekään.

Huomenna lennämme mantereen keskustaan Alice Springsiin. – T&L



















[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1163 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 803 )
Jälleen Singaporessa  
Bussimatka Melakasta meni hulppeasti, on tultu "Meksikosta Sveitsiin", majoituttu tuttuun hotelliiin ja oma PC käy kuumana. Rahaa menee kuin Stockmannin hulluilla päivillä ja halvinta olisi kököttää hotellissa ja surffata netissä. Mutta sekaan on mentävä ja kohta taas väistelemme räätäleiden, kamerakauppojen ja joenrantaravintoloiden sisäänheittäjiä. Yksi hindukerberos on sen verran suuri, että hänelle ei uskalla sanoa no thank you, niinpä väistämme ko. ravitsemusliikkeen joen toista puolta hipsien.

Ääkköset on korjattu aiempiin teksteihin ja illemmalla ladataan juttujen höysteeksi kuvia. Aamupäivällä varattiin Australiasta hotellit ja retket Kakadun luonnonpuistoon ja Ayers Rockille. Nyt pitää taas marssia pankkiautomaatille... - T.

Myöhemmin 19.8:

Kävelimme päästä päähän kaikkien ostosparatiisien äidin, Orchard Roadin. Taistelimme urheasti väkijoukkoja, kiusauksia ja sisäänheittäjiä vastaan ja mukaan tarttui vain pari paitaa (Timo) ja yhdet sandaalit (Leena). Leena tosin jäi haikailemaan noin tuhatta ihanaa kenkäparia - onneksi matkalaukut olivat täynnä jo Suomesta lähtiessä.








Väärennetyt merkkituotteet olivat visusti piilossa, toisin kuin Kuala Lumpurissa, missä oli tarjolla enemmän "Niken" ym. tuotteita kuin Euroopassa yhteensä. Mieleen muistui taannoinen käynti väärennösliikkeessä, josta eräs kollega halusi välttämättä ostaa "aidon" Breitlingin kellon. Sisään ryntäsi ostosvimmasta vauhkoontunut ryhmä keski-ikäisiä ranskattaria, jotka tyhjensivät hyllyt "Diorin" käsilaukuista ja "Cartierin" kelloista. Ilmeisesti he halusivat tehdä vaikutuksen seuraavalla Nizzan käynnillään...

Illalla lähdetään taas hiihtelemään Singapore-joen rannoille, tarkoituksena löytää hyvä pohjoisintialainen keittiö. Huomisiltana lennetään Darwiniin, minne laskeudutaan klo 03.00. Ei hätää, hyppäämme nelivetobussiin klo 06.00 ja vietämme maanantaipäivän Kakadun luonnonpuistossa - nukutaan sitten Grandman luona Brisbanessa, tai ensi kesänä Lapissa. - T.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre433 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 773 )
Kuala Lumpur, Cameronin kukkulat ja Melaka 
Huom. Juttu juoksee takaperin, ts. viimeisin päivitys 18.8.2006 on jutun lopussa!

Kuala Lumpur 12.8.2006

Terveiset Kuala Lumpurin kaaoksesta! Liikenteen meteli on korviahuumaava ja jos se ei riitä, ruoka- ym. muiden kauppojen oven pielessä soi diskomusiikki täysillä.





Kuala Lumpur eroaa Singaporesta kuin Meksikko Sveitsistä. Kaikkialla vallitsee ystävällisen epäsiisti sekamelska ja kakofonia on täydellinen. Hintataso on puolta halvempi: muutaman kilometrin taksimatka maksoi 1,50 euroa, kahden hengen hyvä päivällinen lähes 10 euroa ja "superior-luokan" hotellihuoneemme aivan keskustassa 29,50 euroa aamiaisineen. Ostoskaduilla on muuten turvallista liikkua, mutta pilkkahintaista "merkki"tavaraa kertyy kassiin, vaikka kuinka väistelisi innokkaita myyjiä.





7 tunnin junamatka meni mukavasti, paitsi että juna heittelehti kapeilla raiteilla kuin merihätäinen hinaaja. Junan ravintola sai suomalaisen ravintolavaunun vaikuttamaan gourmet-ravintolalta. Jännitimme vielä aamulla, saimmeko nuudeleista pöpöjä, mutta kaikki näyttää olevan ok. Hauska yksityiskohta: suomalainen riisuu takin tullessaan junaan, mutta malesialainen pukee takin päälleen (ilmastoitu juna on tosi kylmä).

Huomenna jatkamme bussilla Ipohiin: matka 205 km, lipun hinta 3,50 euroa. Liput myyneen kiinalaisen mukaan bussiasemalla voi eksyä pahasti, ja hän lupasi viedä meidät kädestä pitäen oikeaan bussiin. Toivottavasti Ipohissa ei ole yhtä helteistä kuin täällä.

Juttu jatkuu myöhemmin. Aakkoset korjataan ja kuvia lisätään, kun päästään oman PC:n ääreen (se odottelee hotellin narikassa Singaporessa, koska halusimme liikkua kevyesti). - T&L

JATKOA Tanah Rata 13.8:

KL:n bussiasema ei ollut lainkaan vaikea, tosin varaamillamme paikoilla bussissa istui paikallinen pariskunta, jotka siirtyivät suosiolla muualle. Heidät poistettiin bussista useita kertoja, sitä mukaa kun saapui paikkalipun varanneita. Lopulta he jäivät laiturille tyynesti odottamaan seuraavaa bussia.

Bussi oli tasoltaan hulppea, kuin Finnairin business-luokka. Matka Ipohiin sujui mukavasti, mutta perillä oli kaupunki, jossa ei ollut juuri mitään katsottavaa. (Jälkeenpäin harmitti, ettemme tutustuneet kiinalaisiin luolatemppeleihin). Niinpä päätimme jatkaa samantien Cameronin ylängölle. Tunnin odottelu bussiasemalla oli vaivan arvoinen: jos haluaa nähdä aitoa malesialaista elämänmenoa, kannattaa istua tovi bussiasemalla.

Matka Cameronin ylängön keskuskylään Tanah Rataan muistutti enemmän traktorikyytiä. Ylämäkiä riitti ja bussi ulvoi pikkuvaihteilla kuin viimeistä päivää. Kuljettaja tyyttäili vähän väliä tuttuja nähdessään. Tie kulki sademetsien halki, vuoria väistellen. Kalkkipitoiset vuoret olivat luolien rei'ittämi´ä (ja luolat kuuleman mukaan käärmeiden valtaamia).

Perillä oli ihana vetää keuhkot täyteen viileän raikasta vuoristoilmaa. Majoituimme Jurina Hill Lodge -majataloon, 2 h huone suihkulla 17 euroa + aamiainen 1-2 euroa, riippuen siitä, haluaako paikallisen (fried rice) vai englantilaisen (toast and scrambled eggs). Illalla syötiin kiinalaista ja kohta ollaan unten mailla, kaskaitten siritysta kuunnellen. Liikenteen meteli jäi onneksi Kuala Lumpuriin. - T&L

JATKOA Tanah Rata 14.8.








Takana seikkailurikas päivä vanhan Land Roverin kyydissä. Ensin kiemuraista tietä ylös teeviljelmille ja sitten yli 2000 metrin korkeuteen, missä pilvet peittivät näköalan. Alas patikoitiin osa matkasta kapealla viidakkopolulla, jossa vieläkin väijyvät tiikerit. Onneksi ei kohdattu sellaista tällä kertaa.









Liskoja siliteltiin ja jättiläiskoppakuoriaisia ihmeteltiin perhosfarmilla, sitten maisteltiin suomalaisittain happamia mansikoita.


















Cameronin ylänköalue on Malesian tärkein hedelmien ja vihannesten tuotantokeskus. Alueella sataa noin 5 metria vuodessa ja rankkasateiden varalta tarhoja peittävät rumat muovikatokset. Maanviljelys valtaa jatkuvasti enemmän tilaa ja pelloilla käyteyt torjunta-aineet tuhoavat lintupopulaatiota jopa tehokkaammin kuin puhallusputkilla ja myrkkynuolilla kaikkea liikkuvaa metsästävät alkuasukkaat.
















Päivän kohokohta oli käynti kapean ja kuoppaisen tien päässä sijaitsevassa alkuasukaskylässä. Taloja oli neljä, ja jokaisessa asui 9-10 -lapsinen perhe. Pikkulapset olivat iloisia ja hyvinhoidettuja, vaikka asuivatkin alkeellisissa oloissa. Alkuasukaslapset käyvät malesiankielista koulua ja useimmat heistä sopeutuvat koulun jälkeen normaaliin työelämään.

Illalla söimme tulista intialaista ruokaa ja rupattelimme mukavan, retkellä tapaamamme italialaispariskunnan kanssa. Huomenna teemme tyylirikon ja pelaamme kierroksen golfia englantilaisten siirtomaaherrojen rakennuttamalla upealla kentällä. - T&L

JATKOA Tanah Rata 15.8.

Päivä sujui golfin merkeissä. 10 euron (vain!) green feellä sai pelata koko päivän ja pelasimme 27 reikää. Kenttä oli tasokas ja hyvin hoidettu, mutta väylien välissä kiemurteleva joki nieli paljon palloja. Paikalliset pikkupojat pyörivät kaikkialla palloja etsimässä ja ihmettelimme, ettei heille ollut määrätty kypäräpakkoa.

Kukkuloilla kentän reunoilla uinui toinen toistaan upeampia, englantilaisten rakennuttamia tudor-tyylisiä taloja, muistuttamassa vuonna 1957 päättyneistä siirtomaa-ajoista. Viidentoista kilometrin kävely pienen valkoisen pallon perässä kulutti mukavasti viikon aikana kertyneitä kaloreita. Lämpötila oli ihanteellinen 24 ja Cameron Highlandsia voi suositella kaikille golf-matkaajille. Paikka näyttää olevan erityisesti japanilaisten eläkeläisten suosiossa, he kuulemma asuvat täällä kuukausikaupalla pelaten golfia aamusta iltaan.








Me emme kuitenkaan ole golf-matkalla, vaikka tänään peliin sorruimmekin. Huomisaamuna siirrymme bussilla länsirannikolle, historialliseen Melakan kaupunkiin. - T&L

JATKOA Melaka 18.8.

Hotellimme nettiyhteydet ovat olleet poikki kaksi päivää, joten nyt vain nopeat kuulumiset ennen takaisin Singaporeen lähtöä.

Melaka on länsirannikolla sijaitseva historiallinen kaupunki, josta on kolmen tunnin lauttayhteys Indonesiaan. Sitä ovat hallinneet vuorollaan portugalilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset - jopa japanilaiset toisen maailmansodan aikana - ja paikalliset vuodesta 1957.














Matkaoppaastamme luimme, että jos Malesiassa käy vain yhdessä kaupungissa, olkoon se Melaka. Tieto pitää hyvin paikkansa: kaupungissa on paljon kauniita siirtomaatyylisiä rakennuksia ja värikäs kiinalaiskaupunki. Sen läpi virtaa Malacca-joki ja merituuli vilvoittaa kuumuutta. Täällä ei myöskään ole (ainakaan tällä hetkellä) kovin paljon turisteja, tosin bongasimme parven napapaitaisia englantilaismisuja (ei ihan korrekti asu muslimimaassa).



\








Kunnon turistien lailla olemme käyneet museoissa ja jokiristeilyllä. Erityisen kiinnostava oli "Kestävän kauneuden museo", joka esitteli erilaisia kauhistuttavia tapoja, joilla ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kaunistaneet itseään. Meidän länsimainen laihuusihanteemme on pientä esim. huulilautasten, arpimaalausten, kaulanpidennyksen, korvien venytyksen, kallon supistamisen ja jalkojen kutistamisen rinnalla. Papua-New Guinealla nainen valitsee miehen: hän valitsee siis mahdollisimman hoikkavyötäröisen, jotta ruokaa ei tarvitsisi laittaa niin paljon. Siellä miehet kuristavat itsensä korsetteihin ollakseen houkuttelevia!

Malesiaan on helppo rakastua: ihmiset ovat valtavan ystävällisiä, turismi ei ole vielä pilannut maata ja hintataso on halpa. Hemmottelimme itseämme Tanah Ratan vaatimattoman majoituksen jälkeen hieman paremmalla hotellilla, joka sijaitsee Chinatownissa 1867 rakennetussa siirtomaatyylisessä rakennuksessa. Viiden tähden huone aamiaisineen 38 euroa! Saimme ensimmäisenä iltana jopa ilmaisen illallisen, kun hotellin henkilökunta vietti vuosijuhlaansa ja saimme kutsun tulla mukaan bailaamaan ja nauttimaan herkkupöydän antimista.

Malesian kulttuuri on monenkirjavaa. Kaduilla sijaitsevat tyytyväisinä rinnakkain muslimien, budhalaisten, taolaisten, hindujen ja kristittyjen temppelit. Väestö koostuu malaijien lisäksi kiinalaisista, intialaisista ja alkuasukkaista (esim masait).







Nyt on jo kiire bussille (matka kestää 5 tuntia), mutta Malesiaan palaamme vielä! - L




[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre723 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 808 )

<<nav_first <Edellinen | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Seuraava> nav_last>>