Kuala Lumpur, Cameronin kukkulat ja Melaka 
Huom. Juttu juoksee takaperin, ts. viimeisin päivitys 18.8.2006 on jutun lopussa!

Kuala Lumpur 12.8.2006

Terveiset Kuala Lumpurin kaaoksesta! Liikenteen meteli on korviahuumaava ja jos se ei riitä, ruoka- ym. muiden kauppojen oven pielessä soi diskomusiikki täysillä.





Kuala Lumpur eroaa Singaporesta kuin Meksikko Sveitsistä. Kaikkialla vallitsee ystävällisen epäsiisti sekamelska ja kakofonia on täydellinen. Hintataso on puolta halvempi: muutaman kilometrin taksimatka maksoi 1,50 euroa, kahden hengen hyvä päivällinen lähes 10 euroa ja "superior-luokan" hotellihuoneemme aivan keskustassa 29,50 euroa aamiaisineen. Ostoskaduilla on muuten turvallista liikkua, mutta pilkkahintaista "merkki"tavaraa kertyy kassiin, vaikka kuinka väistelisi innokkaita myyjiä.





7 tunnin junamatka meni mukavasti, paitsi että juna heittelehti kapeilla raiteilla kuin merihätäinen hinaaja. Junan ravintola sai suomalaisen ravintolavaunun vaikuttamaan gourmet-ravintolalta. Jännitimme vielä aamulla, saimmeko nuudeleista pöpöjä, mutta kaikki näyttää olevan ok. Hauska yksityiskohta: suomalainen riisuu takin tullessaan junaan, mutta malesialainen pukee takin päälleen (ilmastoitu juna on tosi kylmä).

Huomenna jatkamme bussilla Ipohiin: matka 205 km, lipun hinta 3,50 euroa. Liput myyneen kiinalaisen mukaan bussiasemalla voi eksyä pahasti, ja hän lupasi viedä meidät kädestä pitäen oikeaan bussiin. Toivottavasti Ipohissa ei ole yhtä helteistä kuin täällä.

Juttu jatkuu myöhemmin. Aakkoset korjataan ja kuvia lisätään, kun päästään oman PC:n ääreen (se odottelee hotellin narikassa Singaporessa, koska halusimme liikkua kevyesti). - T&L

JATKOA Tanah Rata 13.8:

KL:n bussiasema ei ollut lainkaan vaikea, tosin varaamillamme paikoilla bussissa istui paikallinen pariskunta, jotka siirtyivät suosiolla muualle. Heidät poistettiin bussista useita kertoja, sitä mukaa kun saapui paikkalipun varanneita. Lopulta he jäivät laiturille tyynesti odottamaan seuraavaa bussia.

Bussi oli tasoltaan hulppea, kuin Finnairin business-luokka. Matka Ipohiin sujui mukavasti, mutta perillä oli kaupunki, jossa ei ollut juuri mitään katsottavaa. (Jälkeenpäin harmitti, ettemme tutustuneet kiinalaisiin luolatemppeleihin). Niinpä päätimme jatkaa samantien Cameronin ylängölle. Tunnin odottelu bussiasemalla oli vaivan arvoinen: jos haluaa nähdä aitoa malesialaista elämänmenoa, kannattaa istua tovi bussiasemalla.

Matka Cameronin ylängön keskuskylään Tanah Rataan muistutti enemmän traktorikyytiä. Ylämäkiä riitti ja bussi ulvoi pikkuvaihteilla kuin viimeistä päivää. Kuljettaja tyyttäili vähän väliä tuttuja nähdessään. Tie kulki sademetsien halki, vuoria väistellen. Kalkkipitoiset vuoret olivat luolien rei'ittämi´ä (ja luolat kuuleman mukaan käärmeiden valtaamia).

Perillä oli ihana vetää keuhkot täyteen viileän raikasta vuoristoilmaa. Majoituimme Jurina Hill Lodge -majataloon, 2 h huone suihkulla 17 euroa + aamiainen 1-2 euroa, riippuen siitä, haluaako paikallisen (fried rice) vai englantilaisen (toast and scrambled eggs). Illalla syötiin kiinalaista ja kohta ollaan unten mailla, kaskaitten siritysta kuunnellen. Liikenteen meteli jäi onneksi Kuala Lumpuriin. - T&L

JATKOA Tanah Rata 14.8.








Takana seikkailurikas päivä vanhan Land Roverin kyydissä. Ensin kiemuraista tietä ylös teeviljelmille ja sitten yli 2000 metrin korkeuteen, missä pilvet peittivät näköalan. Alas patikoitiin osa matkasta kapealla viidakkopolulla, jossa vieläkin väijyvät tiikerit. Onneksi ei kohdattu sellaista tällä kertaa.









Liskoja siliteltiin ja jättiläiskoppakuoriaisia ihmeteltiin perhosfarmilla, sitten maisteltiin suomalaisittain happamia mansikoita.


















Cameronin ylänköalue on Malesian tärkein hedelmien ja vihannesten tuotantokeskus. Alueella sataa noin 5 metria vuodessa ja rankkasateiden varalta tarhoja peittävät rumat muovikatokset. Maanviljelys valtaa jatkuvasti enemmän tilaa ja pelloilla käyteyt torjunta-aineet tuhoavat lintupopulaatiota jopa tehokkaammin kuin puhallusputkilla ja myrkkynuolilla kaikkea liikkuvaa metsästävät alkuasukkaat.
















Päivän kohokohta oli käynti kapean ja kuoppaisen tien päässä sijaitsevassa alkuasukaskylässä. Taloja oli neljä, ja jokaisessa asui 9-10 -lapsinen perhe. Pikkulapset olivat iloisia ja hyvinhoidettuja, vaikka asuivatkin alkeellisissa oloissa. Alkuasukaslapset käyvät malesiankielista koulua ja useimmat heistä sopeutuvat koulun jälkeen normaaliin työelämään.

Illalla söimme tulista intialaista ruokaa ja rupattelimme mukavan, retkellä tapaamamme italialaispariskunnan kanssa. Huomenna teemme tyylirikon ja pelaamme kierroksen golfia englantilaisten siirtomaaherrojen rakennuttamalla upealla kentällä. - T&L

JATKOA Tanah Rata 15.8.

Päivä sujui golfin merkeissä. 10 euron (vain!) green feellä sai pelata koko päivän ja pelasimme 27 reikää. Kenttä oli tasokas ja hyvin hoidettu, mutta väylien välissä kiemurteleva joki nieli paljon palloja. Paikalliset pikkupojat pyörivät kaikkialla palloja etsimässä ja ihmettelimme, ettei heille ollut määrätty kypäräpakkoa.

Kukkuloilla kentän reunoilla uinui toinen toistaan upeampia, englantilaisten rakennuttamia tudor-tyylisiä taloja, muistuttamassa vuonna 1957 päättyneistä siirtomaa-ajoista. Viidentoista kilometrin kävely pienen valkoisen pallon perässä kulutti mukavasti viikon aikana kertyneitä kaloreita. Lämpötila oli ihanteellinen 24 ja Cameron Highlandsia voi suositella kaikille golf-matkaajille. Paikka näyttää olevan erityisesti japanilaisten eläkeläisten suosiossa, he kuulemma asuvat täällä kuukausikaupalla pelaten golfia aamusta iltaan.








Me emme kuitenkaan ole golf-matkalla, vaikka tänään peliin sorruimmekin. Huomisaamuna siirrymme bussilla länsirannikolle, historialliseen Melakan kaupunkiin. - T&L

JATKOA Melaka 18.8.

Hotellimme nettiyhteydet ovat olleet poikki kaksi päivää, joten nyt vain nopeat kuulumiset ennen takaisin Singaporeen lähtöä.

Melaka on länsirannikolla sijaitseva historiallinen kaupunki, josta on kolmen tunnin lauttayhteys Indonesiaan. Sitä ovat hallinneet vuorollaan portugalilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset - jopa japanilaiset toisen maailmansodan aikana - ja paikalliset vuodesta 1957.














Matkaoppaastamme luimme, että jos Malesiassa käy vain yhdessä kaupungissa, olkoon se Melaka. Tieto pitää hyvin paikkansa: kaupungissa on paljon kauniita siirtomaatyylisiä rakennuksia ja värikäs kiinalaiskaupunki. Sen läpi virtaa Malacca-joki ja merituuli vilvoittaa kuumuutta. Täällä ei myöskään ole (ainakaan tällä hetkellä) kovin paljon turisteja, tosin bongasimme parven napapaitaisia englantilaismisuja (ei ihan korrekti asu muslimimaassa).



\








Kunnon turistien lailla olemme käyneet museoissa ja jokiristeilyllä. Erityisen kiinnostava oli "Kestävän kauneuden museo", joka esitteli erilaisia kauhistuttavia tapoja, joilla ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kaunistaneet itseään. Meidän länsimainen laihuusihanteemme on pientä esim. huulilautasten, arpimaalausten, kaulanpidennyksen, korvien venytyksen, kallon supistamisen ja jalkojen kutistamisen rinnalla. Papua-New Guinealla nainen valitsee miehen: hän valitsee siis mahdollisimman hoikkavyötäröisen, jotta ruokaa ei tarvitsisi laittaa niin paljon. Siellä miehet kuristavat itsensä korsetteihin ollakseen houkuttelevia!

Malesiaan on helppo rakastua: ihmiset ovat valtavan ystävällisiä, turismi ei ole vielä pilannut maata ja hintataso on halpa. Hemmottelimme itseämme Tanah Ratan vaatimattoman majoituksen jälkeen hieman paremmalla hotellilla, joka sijaitsee Chinatownissa 1867 rakennetussa siirtomaatyylisessä rakennuksessa. Viiden tähden huone aamiaisineen 38 euroa! Saimme ensimmäisenä iltana jopa ilmaisen illallisen, kun hotellin henkilökunta vietti vuosijuhlaansa ja saimme kutsun tulla mukaan bailaamaan ja nauttimaan herkkupöydän antimista.

Malesian kulttuuri on monenkirjavaa. Kaduilla sijaitsevat tyytyväisinä rinnakkain muslimien, budhalaisten, taolaisten, hindujen ja kristittyjen temppelit. Väestö koostuu malaijien lisäksi kiinalaisista, intialaisista ja alkuasukkaista (esim masait).







Nyt on jo kiire bussille (matka kestää 5 tuntia), mutta Malesiaan palaamme vielä! - L




[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre811 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 923 )
Singapore Zoo 
Torstai-iltana 10.8

Päivällä menimme rautatieasemalle ja varasimme huomiseksi junaliput Kuala Lumpuriin. 7 tunnin junamatka 1.luokassa maksoi n.32 euroa ja 2.luokassa puolet vähemmän. Perillä olisimme kahdeksan aikoihin illalla.

Lounastimme Chinatownissa. Alueella leijui outo, voimakas haju, joka lähti durian-nimisestä ”hedelmien kuninkaasta”: smells like hell, tastes like heaven, sanovat aasialaiset ja halusimme kokeilla eksoottista makua jälkiruuaksi. Jos pitää hieman pilaantuneesta avokadosta, pitää varmaan durianistakin, mutta ainakin minun suussani tuntui outo maku vielä myöhään iltapäivälläkin. (Timon kommentti: smells like hell, tastes the same).





Singaporen metro on matkaoppaan mukaan erittäin helppo. Ensimmäiseksi tutustuimme lippumyymälään, josta ei saanut lippuja. Sitten lippuautomaatti ei ensin huolinut rahojamme. Onneksi ystävällinen vanha indonesialaispappa otti meidät huostaansa ja neuvoi tien Singapore Zoohon, joka sijaitsee yli puolen tunnin metromatkan päässä keskustasta. En erityisesti rakasta eläintarhoja, mutta Singapore Zoota voin lämpimästi suositella kaikille. Alue on kuin suuri sademetsä ja viidakko, jossa eläimet liikkuvat kuin kotonaan. Varsinkin yösafari oli elämys: keinovalojen luoma illuusio kuutamosta viidakossa on täydellinen ja eläimet heräävät illan viiletessä päivähorroksestaan. Yösafari kannattaa tehdä kävellen, turistijunista näkee vain osan eläimistä.










Lähdemme siis Malesiaan, josta palaamme Singaporeen viimeistään 19.8. jatkaaksemme lentäen Darwiniin Pohjois-Australiaan 20.8. Jätämme isot matkalaukkumme tänne odottamaan ja otamme vain päiväreput ja pienet laukut mukaamme. Tietokone jää myös tänne, joten ainakaan kuvia ei Malesiasta tule ennen paluutamme Singaporeen. Ehkä tekstiä pääsee päivittämään jostain nettikahvilasta.

Maailmalta kuuluu ikäviä asioita: Lontoossa on lentokenttä sekaisin ja Hong Kongissa riehuu taifuuni. Täällä on kuitenkin rauhallista. – L


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre435 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 939 )
Samettisia iltoja Singaporessa 










Lento sujui hyvin, istuinten edessä oli varauloskäytävä ja jalkatila olisi riittänyt vaikka Mietaan Jussille. Finnairin palvelutaso on laskenut, aperitiivia ei saa rahallakaan ennen ateriaa ja aamiaistarjottimelta puuttui esim. juusto. Merkittävää säästöä on saatu myös siten, että hammastikun saa (ilmeisesti) vain business-luokassa. Mutta hei, perillä ollaan!

Singapore on seesteinen sulatusuuni, missä ihmisen ihon värillä ei ole mitään merkitystä. Lämpötila sinnittelee 30 asteen tienoilla, päivällä ei ole lainkaan tukalaa ja illalla ilma on samettisen pehmeää. Hotelli (Robertson Quay) varattiin lentokentältä ja paikka on täysosuma: hinta 2hh. n. €40 hyvällä aamiaisella, sijainti Singapore-joen rannalla, kävelyetäisyydellä lähes kaikesta. Huone on pieni mutta kaikki tarpeellinen löytyy, kuten ilmastointi ja laajakaistayhteys.

Singaporessa taksit ovat halpoja, muu hintataso (esim. elektroniikka) lähentelee Helsingin luokkaa. Turistipaikoissa ruoka ja juomat maksavat saman kuin Suomessa, mutta paikallisten suosimissa kansanravintoloissa saa hyvää, turvallista ruokaa parilla eurolla (nämä sijaitsevat mm. suurten ostoskeskusten alakerroksissa).

Ensimmäinen päivä meni perinteisesti: nautittiin Singapore Slingit Raffles-hotellin Long Barissa, käytiin satamaristeilyllä, tehtiin pikku ostoksia, ja ihailtiin kaupungin valoja pieneltä jokilaivalta. Singapore juhlii parastaikaa 41. itsenäisyyspäiväänsä ja kaikkialla liehuu maan punavalkoisia lippuja. - T.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre437 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 942 )
Tandemilla vielä kerran Helsinkiin 






Sunnuntaipäivä valkeni sen verran aurinkoisena, että pakkaamis- ym. kiireet unohtuivat ja tandemin keula suunnattiin kohti Helsingin rantoja. Matkaan lähtivät myös retkiluistelukollegat Antti ja Kati Karppinen, jotka hankkivat kesällä samanlaisen Cannondalen, kuin meillä on (kenenkähän yllytyksestä..?).

Reitti kulki halki Keskuspuiston vilpoisten varjojen, Pikku Huopalahden, Kuusi- , Lehti-, ja Kaskisaaren kautta Lauttasaareen, missä pidettiin lounastauko Blue Peterin terassilla. Sieltä jatkettiin rantoja myötäillen Kaivopuistoon jäätelölle, ja Pohjoisrannan sekä Vanhankaupunginlahden kautta Vanhankaupunginkoskelle. Vantaanjoen pohjoista rantaa kiertävä pyörätie toi meidät Tuusulantielle, ja kohta oltiin taas kotona. Saunassa haikailtiin jo seuraavia löylyjä - pitääkö odottaa vappuun asti?

Matkasaldoksi tuli meille 81 km ja Kellokoskella asuville Karppisille 126 km. Karppisilta puhkesi eturengas graniittikivetyksessä, muita hankaluuksia ei ollut. Nyt pitää äkkiä laittaa talo talvikuntoon ja matkalaukkukin pitäisi pakata (Leena tosin on jo lähtövalmis). - T.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre418 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 933 )
Enää kaksi yötä... 
Enää kaksi yötä lähtöön. Tunnelmat ovat hyvin ristiriitaiset. Välillä edessä oleva seikkailu kutkuttaa vatsanpohjaa, välillä koti-ikävä valtaa mielen jo ennen matkan alkamista: Aiommeko todella jättää ikioman kotimme moneksi kuukaudeksi? Miten lapset (23v ja 31v...) pärjäävät ilman äitiä?! Kaupungilla katselin haikeana kauniita uusia syysvaatteita näyteikkunoissa - niitäkään ei kannattaisi ostaa. Kuulaita kirkkaita syyspäiviä tulee ikävä. Laulavia syysjäitä tulee ikävä. Jopa koulua ja työkavereita (terveisiä teille!) tulee ikävä. Saunaa ja ruisleipää tulee ikävä. Mutta kuitenkin: mistään hinnasta en tästä kokemuksesta luopuisi.

Lähtöpäivä sattuu hyvään aikaan. Olemme saaneet nauttia yllinkyllin Suomen kesän lämmöstä ja valosta. Illat alkavat täälläkin pimetä - Australiassahan pimeys tulee kuuden maissa illalla. Pääsemme Suomen syksystä eteläisen pallonpuoliskon kevääseen.

Ehdimme eilen vielä käydä katsomassa Täällä Pohjantähden alla Suomenlinnan kesäteatterissa, seuranamme retkiluistelu- ja tandempyöräkollegamme Irma ja Roope Ruokolainen. Illasta jäi huikean hieno muisto. Ilma oli lämmin ja hehkeä, meri lähes tuuleton. Näytelmän suhteen ennakko-odotukset pitivät paikkansa, jopa ylittyivät. Kirjan kahden ensimmäisen osan tapahtumat oli dramatisoitu vauhdikkaaksi katsojan otteessaan tiiviisti pitäväksi draamaksi. Näyttelijät tekivät erinomaista työtä, erityisesti kosketti Hannu-Pekka Björkmanin Halme.

Kom-teatterille pitäisi määrätä kansalaisvelvollisuudeksi esittää näytelmä kaikille Suomen lukiolaisille, jotka ovat kovin vastahakoisia lukemaan kirjaa. Näytelmä avaisi heille aivan uuden näkökulman 1900-luvun alun Suomeen.

Rantautuessamme Suomenlinnan-laivalta iltaöinen Helsinki eli kovin eteläeurooppalaisissa tunnelmissa. Kauppatorilla oli satojen amerikkalaisten autojen paraati ja ihmisiä valtavasti. Lämpötila oli parissakymmenissä, edes villatakkia ei tarvittu. Terassit olivat täynnä ihmisiä, kaduilla soi musiikki. Helsinki näytti parhaat puolensa.

Kevään aikana teimme pitkän listan asioista, jotka pitää hoitaa ennen lähtöä. Viime päivinä tuota listaa onkin tutkittu ahkerasti: rokotukset, vakuutukset, lehtien peruutukset yms. Veljeni Olli hoitaa laskujen maksamisen (onneksi melkein kaikki laskut voi hoitaa suoraveloituksella) ja postimme. Entinen naapurimme Harri hoitaa taloamme ja muutkin naapurit vähän katsovat sen perään. Nyt on matkalaukut jo otettu esille ja pähkäillään, mitä otetaan mukaan, mitä jätetään. Minä haluan pakata tavaroitani rauhassa usean päivän aikana, Timo tapansa mukaan todennäköisesti aloittaa pakkaamisen maanantai-iltana kahdeksalta (kone lähtee 23.35).

Lennämme ensin Singaporeen. Siellä olemme muutaman päivän ja sen jälkeen kiertelemme Malesiassa busseilla tai junalla. Käymme ainakin Kamerunin ylängöllä, Kuala Lumpurissa ja ehkä Langkawilla. Borneokin kiinnostaa, siellä on monta orankituttavaa edelliseltä reissulta. Parin viikon päästä lennämme Darwiniin Pohjois-Australiaan ja sieltä Alice Springsiin , keskelle erämaata. Käymme Ayers Rockilla ja lennämme sitten Brisbaneen ja Ormistoniin Grandman (Timon äidin) hoiviin. Australiassa vietämme koko syksyn (tai siis sikäläisen kevään ja alkukesän). Suunnitelmissa on tutustua tällä kertaa eteläiseen Australiaan ja Sydneyyn. -L


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre409 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 919 )

<<nav_first <Edellinen | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Seuraava> nav_last>>