Linkit
Keskiviikko- ja torstaipäivät urakoimme bussissa läpi Etelä-Guatemalan ja San Salvadorin Nicaraguaan. Yön nukuimme San Salvadorissa bussiyhtiön nuhjuisessa hotellissa, josta seuraava bussimme lähti neljältä aamulla eteenpäin. Vaikka ulkona oli tropiikin kuumuus, tehoilmastoitu bussimme oli kuin pakastearkku. Joka suunnasta tuntui tulevan jääkylmä tuiverrus, kuin suoraan Lapin tuntureilta. Timon teorian mukaan tehokas ilmastointi tarvitaan siksi, että täällä syödään niin paljon papuja. Timo itsekin huomasi jossain vaiheessa tuoksuvansa kuin tulivuori…
El Salvadorin pääkaupungista San Salvadorista meille jäi varsin pimeä vaikutelma. Oli pimeää kuin saavuimme sinne ja pimeää, kun lähdimme. Kaupunki oli rähjäisen oloinen, ulos ei tehnyt mieli mennä: omaisuudestaan olisi varmasti nopeasti päässyt eroon. Ystävällinen taksikuski etsi kanssamme ruokapaikkaa, mutta yhdeksältä illalla ruokaa ei enää tuntunut löytyvän mistään. Ainoa auki oleva paikka oli amerikkalainen roskaruokala KFC, johon nälkäisen matkalaisen oli pakko tyytyä. Taksikuskimme vartioi turvallisuuttamme oven ulkopuolella, kuten myös automaattihaulikolla aseistautunut vartija.
San Salvadorissa espanjan kielen taitomme joutui koetukselle: järkytykseksemme paikallisesta, pikakiväärin vauhdilla pälätetystä murteesta emme osanneet tunnistaa sanaakaan.
Torstaina bussi vei meidät lähes 600 km El Salvadorista Hondurasin läpi Managuaan, Nicaraguan pääkaupunkiin. Saimme omin silmin nähdä Väli-Amerikan tulvien aiheuttamia tuhoja, jotka ovat olleet tärkeimpiä uutisia paikallisissa tiedotusvälineissä. Monin paikoin tärkeä liikenneväylä, Pan American Highway oli lähes poikki maanvyöryjen takia, ja monet tienvarren talot olivat kattoa myöten veden alla. Myös ihmisiä on uutisten mukaan kuollut tulvissa ja satoja tuhansia joutunut kodittomiksi.
Hondurasin maisemat olivat vehreitä ja avaria, monin paikoin tie kulki varsin korkealla. Koko maassa näytti olevan pyykkipäivä: pyykkiä kuivui iloisesti naruilla, piikkilanka-aidoilla, nurmikoilla ja jopa tien pientareilla. Naiset olivat olleet ahkeria, koska oli ensimmäinen poutapäivä aikoihin.
Managua vaikutti yhtä ikävältä ja meluisalta kuin kaikki Väli-Amerikan suurkaupungit. Jatkoimmekin matkaa välittömästi Nicaragua-järven rannalle Granadan pikkukaupunkiin. Nicaragua-järvi on Väli-Amerikan kolmanneksi suurin, ehkä Laatokan kokoinen. Granada on siirtolaistyylinen, kaunis ja turistien suosima kaupunki, joka on perustettu 1500-luvulla. Kaupunkia vartioi jatkuvasti aktiivinen Masaya-tulivuori.
Usean päivän matkustamisen jälkeen olomme oli nuhjaantunut ja palkitsimme itseämme majoittumalla matkabudjettimme ylittävään hotelliin, jossa olemme nauttineet suunnattomasti suorastaan ylellisestä huoneesta ja ruhtinaallisesta aamiaisesta ja saaneet samalla kostuneita varusteitamme kuivattua. Täkäläisittäin kallis hotelli, joka Suomessa maksaisi parinsadan euron verran, maksoi täällä 50 euroa.
Granadan sää on ollut kuuma (yli 30 astetta) ja hyvin kostea, mutta enimmäkseen poutainen. Teimme veneretken järvelle, Las Isletas - nimiselle pienten saarten sokkeloiselle alueelle, jossa on mm. Managuan miljonäärien kesämökkejä ja apinoiden kotisaaria.
Nicaragua-järven ympäristössä olisi paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta valitettavasti aikamme Väli-Amerikassa alkaa loppua (ensi keskiviikkona lennämme Panamasta Ecuadoriin), ja huomenna jatkamme matkaa Costa Ricaan.
Kommentit
Lisää kommentti
nocomments