Antigua, Guatemala 16.10.2011 
Päivä Tikalin mayakaupungissa



Pohjois-Guatemalassa keskellä sademetsää sijaitseva Tikalin mayakaupunki perustettiin 500-luvulla ekr. Suurimmillaan se oli vuosina 200 -900 jkr. jolloin kaupunkialueella oli yli 90 000 asukasta ja sen ympäristössä asui yli 400 000 ihmistä. Sen mahti hiipui 1000-luvun lopulla.

Tikalin hylkäämiseen vaikuttivat monet seikat, esimerkiksi pitkäaikainen kuivuus. Machu Pichussa inkat kehittivät hienosti toimineen vesijohtoverkoston, mayat sen sijaan olivat riippuvaisia sadevedestä. Machu Pichun lailla Tikal oli pitkään unohduksissa ja löytyi vasta 1800-luvulla. Nykyään se sijaitsee 570 km2: n suuruisen kansallispuiston keskellä. Kaupunkialue on yli 16 km2, ja siellä on yli 3000 rakennusta. Pennsylvanian yliopisto on vaikuttanut ratkaisevasti sen entisöintiin. Vain alle 10% alueesta on avattu turisteille. Elokuvan ystävät tunnistavat Tikalin George Lucasin ensimmäisestä Tähtien sota -elokuvasta.

Saavuimme Tikaliin auringonnousun aikaan. Sää ei meitä suosinut, mutta voimme sanoa olleemme siinä mielessä onnekkaita, että toisin kuin edellisenä päivänä, sade hetkittäin lakkasi ja välillä jopa aurinko pilkahti esiin. Mutta lämmin, höyryävä kosteus toisaalta vain lisäsi tiheän viidakon keskeltä kohoavan mayavaltakunnan maagista tunnelmaa. Ajoituksemme oli myös siinä mielessä hyvä, että sesongin ulkopuolelle saimme liikkua rauhassa, ja aamuvarhaisella alue oli meidän lisäksemme lähes tyhjä. Oppaamme kertoi, että vilkkaimpaan aikaan päivittäinen vierailijamäärä on noin 7000.

Mayat uhrasivat ihmisiä – vauvoja, neitsyitä ja vangittuja vihollisia – ennen suuria taisteluja tai taatakseen hyvän sadon. Jos uhrina oli vihollispäällikkö, tämä saatettiin syödä. Uhrattavien määrä oli korkeintaan muutama kymmenen kerrallaan, kun taas Meksikon aztekit uhrasivat joskus jopa kaksikymmentätuhatta ihmistä yhdellä kertaa.







Temppeleiden ja muiden raunioiden lisäksi alueella vilisi myös erilaisia sademetsässä viihtyviä eläimiä: lammessa asustavaa krokotiiliä emme onnistuneet näkemään, mutta erilaisia apinoita hyppeli puissa, jaloissa vilisteli pussirottia ja villikalkkunoita ja ilmassa lenteli papukaijoja. Oppaamme löysi ihailtavaksemme/kauhisteltavaksemme kämmenen kokoisen tarantellan, joka kuitenkaan ei ollut myrkyllinen. Parhaita kavereitamme olivat kuitenkin mäkäräiset ja hyttyset, joihin emme olleet älynneet varautua. Leenan sääret ovat tänään kuin vesirokon jäljiltä.





Päivästä tuli meille pitkä: varhaisen aamuherätyksen ja rankan retken jälkeen edessämme oli vielä yli kymmenen tunnin yöbussimatka etelään Antiguan kaupunkiin, jonka ympäristöä tutkimme parina lähipäivänä. Bussi oli hieno, mutta nukkuminen jäi vähiin, koska tie oli huono ja bussi joutui väistelemään rankkasateen aiheuttamia maanvyöryjä.



[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre827 views )   |  permalink

<<nav_first <Edellinen | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | Seuraava> nav_last>>