LinkitVietnamin pääkaupungissa Hanoissa on Wikipedian mukaan 3,5 miljoonaa, taksikuskin mukaan 7,5 miljoonaa asukasta. Totuus lienee jossain siinä välissä. Kun taksi toi meidät lentomatkasta ja aikaerosta pyörryksissä Hanoin vanhaan kaupunkiin, tunsimme yhtäkkiä olevamme vanhassa amerikkalaisessa Kaukoitää kuvaavassa elokuvassa: Hanoi on juuri sellainen, kuin vain voi ikinä kuvitella salaperäisen Kaukoidän olevan: meluisa, värikäs, eksoottinen, arvoituksellinen. Hanoin ihmeellisin nähtävyys on liikenne: kymmenettuhannet mopot ja skootterit, polkupyörät ja autot pujottelevat ristiin rastiin kuin muurahaiset reiteillään. Ulkopuolisen katsojan silmissä mitään liikennesääntöjä ei näyttäisi olevan, mopoilijat suhailevat yksisuuntaisillakin kaduilla miten haluavat. ”Meillä on kyllä säännöt, mutta jokainen soveltaa niitä omalla tavallaan”, selitti eräs opas meille.
Pian opimme ylittämään katuja opaskirjan neuvon mukaan: on vain rohkeasti astuttava sekaan ja määrätietoisesti, mutta hitaasti käveltävä kadun yli. Hitaasti siksi, että mopoilijat ehtivät päättää, miltä puolelta ohittavat meidät. Ihme ja kumma, tämän neuvon avulla opimme liikkumaan Hanoin kaduilla.
Hanoin tunnetuin nähtävyys lienee Ho Chi Minhin mausoleumi. Kilometrin mittainen jono, jota univormupukuiset aseistautuneet miehet tiukasti vartioivat, kiemurteli kohti mausoleumia. Liityimme jonoon ja uteliaina seurasimme pyhäpukuunsa sonnustautuneita vietnamilaisia, lukuisia koululaisryhmiä ja turisteja, jotka hartaasti seisoivat jonossa. Itse mausoleumi oli viileä ja juhlallinen kammio, jonka keskellä Ho lepäsi avoimessa arkussaan. Mielessämme pohdimme, onko arkussa aito Setä Ho vai onko kenties Madame Tussaud ollut asialla. Monenlaisia huhuja on liikkeellä. Mainittakoon, että Ho Chi Minh itse toivoi tulevansa tuhkatuksi.
Kolmen päivän ajan katselimme ja ihmettelimme Hanoin elämää: iltaisin kadut täyttyivät perheistä, jotka istuivat pikkujakkaroilla jalkakäytävillä, kokkasivat herkullisia wokkiruokiaan ja katselivat maailmanmenoa. Olkihattuiset naiset myivät hedelmiä, leipää ja monenlaisia elintarvikkeita. Kaupat olivat täynnä kaikkia mahdollisia ”aitoja” merkkituotteita. Suosituimpia ”merkkituotteita” näyttivät olevan North Facen ulkoilu- ja retkeilyvarusteet (Timon ostama North Facen ”aito” pikkureppu hajosi parin päivän käytön jälkeen).
Vaikka Hanoi oli meluisa ja likainenkin, ihastuimme sen aitoon orientaaliseen olemukseen (emme nähneet yhtään mäkkäriä), ystävällisiin ihmisiin ja ihaniin nuhjuisiin pikkuravintoloihin, joista sai herkullista ruokaa pikkurahalla. Oli hyvä nähdä Hanoi nyt – ennen kuin amerikkalaiset pikaruokalat valtaavat sen ja ennen kuin tämän päivän mopoilijat haluavat jonakin päivänä jokainen oman auton - silloin kaupunki on ihan tukossa ja Hanoi on kuin mikä tahansa maailman suurkaupunki.
Hanoista teimme useita retkiä eri puolille pohjoista Vietnamia. Näistä lisää jatkossa.
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1201 views ) | permalink
<<nav_first <Edellinen | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | Seuraava> nav_last>>