Olemme viettäneet erilaisen ja ihmeellisen joulun Aitutakin saarella, joka on valkoisina kimaltavine hiekkarantoineen, turkooseine laguuneineen ja huojuvine palmuineen juuri sellainen kuin vain jokaisen mielikuvissa Etelämeren saari on. Aitutaki kiertyy hevosenkengän lailla noin 40 km ympärysmitaltaan olevan laguunin ympärille, jota reunustavat monet saaret, motut. Juuri suuri laguuni tekee saaresta ainutlaatuisen: uinti -ja snorklausmahdollisuudet ovat mahtavat.




Aitutakilla asuu vakituisesti noin 2200 ihmistä kahdeksassa eri kylässä. Rarotongaan verrattuna se on hiljainen ja paljon vähemmän kaupallistunut, ja ihmiset ovat vielä ystävällisempiä ja hymyileväisempiä. He ovat myös hyvin uskonnollisia ja sunnuntaipäiviä vietetään hartaasti. Kun Air Rarotonga aloitti sunnuntaipäivän lennot saarelle, syntyi valtava kansanliike vastustamaan lentoja. Lennot jatkuvat, mutta kaikkialla saaren teiden varsilla on niitä vastustavia kylttejä.




Vuonna 2010 helmikuussa Cyclone Pat teki täällä paljon pahaa. (Trooppinen hirmumyrsky on täällä englanniksi cyclone, Aasiassa typhoon ja Karibialla hurricane.) Raunioituneita taloja ja muita tuhon jälkiä on nähtävissä ympäri saarta. Lähes 80 % saaren taloista menetti myrskyssä kattonsa. Cyclone-kausi jatkuu täällä maaliskuulle, mutta paikallisten puheista kuultaa toivo, että tänä kesänä saari selviäisi ilman myrskyä. Säätieteilijöiden mukaan hirmumyrskyn todennäköisyys on nyt 60%. Juuri tätä kirjoitettaessa tuuli puhaltaa 15-20 m/s ja rantapalmut huojuvat uhkaavasti, mutta cyclonen aikana tuulen nopeus voi olla yli 50 m/s.



Jouluaattona teimme veneretken, jonka aikana kiersimme laguunin hienoimmat motut ja hiekkarannat ja kävimme snorklaamassa useilla eri korallialueilla. Meren alta paljastui meille ihmeellisiä korallimuodostelmia, joiden välistä puikkelehdimme kilpaa sateenkaaren väristen isojen ja pienten kalojen kanssa. Valitettavasti meillä ei ole vedenkestävää kameraa (sellainen on kyllä hankintalistalla), joten hienoimmat elämykset jäivät vain mieleen. Nimensä mukaisella pienellä paratiisisaarella, Honeymoon Islandillä retken vetäjät loihtivat meille lounaaksi grillattua tonnikalaa ja erilaisia salaatteja ja eksoottisia hedelmiä – lounas taatusti maistui monituntisen snorklailun jälkeen. Laguuniretki oli niin suuri elämys, että haaveilemme ehtivämme mennä merelle vielä toisen kerran täällä ollessamme.

























Joulupäivän kruunasi kirkossa käynti. Emme ole vuosiin käyneet Suomessa joulukirkossa, mutta opaskirja kehotti kuuntelemaan aitutakilaisten kirkkolaulua, ja joulupäivä tuntui siihen sopivalta hetkeltä. Valitsimme paikaksi Tautun kylän Kristillisen kirkon, joka on kuuluisa hienosta laulannastaan. Kirkkoväki saapui paikalle parhaisiin pukeutuneina. Erityisesti naisilla oli toinen toistaan hienompia hattuja. Meidät otettiin kirkossa lämpimästi vastaan: pastori toivotti saarnassaan meidät tervetulleiksi ja käytti maorin kielen lisäksi myös englantia meidän takiamme. Saarnassaan hän kehotti ihmisiä toivottamaan toisilleen hyvää joulua, jolloin mekin saimme osaksemme lukuisia halauksia ja jouluntoivotuksia.

Ihmeellisintä kuitenkin oli laulu. Tuntui, että kirkkosalin katto lentää ilmaan, kun kaikki läsnäolijat yhtyivät lauluun sydämensä pohjasta. Osa lauluista oli suoraan virsikirjasta, mutta osa tuntui olevan lähes improvisoituja: vuoronperään naispuolinen seurakuntalainen aloitti laulun, johon muut yhtyivät, sitten joku mies vastasi, ja taas seurakunta yhtyi – ilman mitään säestystä. Suomalaisten kirkkojen vaisuun virsilaulantaan tottuneelle tällainen lähes jammailu tuntui ihmeelliseltä.









Tapaninpäivä kuluikin barbequen merkeissä. Mökkikylämme omistajalla oli syntymäpäivä, ja hän kutsui sukulaisten ja ystäviensä lisäksi myös vieraansa uima-altaan ympärille. Verrattuna suomalaiseen joulupyhän viettoon tunnelma oli varsin rento: osa vieraista uiskenteli altaassa (varsinkin lapset) ja asu oli hyvin vapaa. Tarjolla oli samana aamuna pyydystettyä tonnikalaa ja mahi mahia, monenlaista grillattua lihaa, erilaisia salaatteja ja jälkiruuaksi syntymäpäiväkakkua. Kylmää olutta oli varattu pienen armeijan tarpeisiin ja kummasti sitä myös kului.



Asumme täällä pienessä rantabungalowissa, josta aukeaa maisema laguuniin ja kapean salmen takana olevaan luksuslomakeskukseen. Lähellä on muutakin loma-asutusta ja pari ravintolaa. Lähin kauppa on kuitenkin noin seitsemän kilometrin päässä, ja sinne ajelemme vuokraamallamme skootterilla. Rannassa on kanootteja, joilla saamme käydä melomassa laguunilla, ja polkupyörillä on mukava porhaltaa saaren autioilla teillä.

Heti saapumispäivänä (joulukuun 23. eli Sennin päivänä) perheeseemme liittyi uusi jäsen: pieni, harmaa kissa, jonka ristimme Senniksi. Senni on parivuotias löytökissa, joka on asustellut mökkikylässä. Meidän kanssamme se ystävystyi heti (liekö syynä ollut tarjoamamme herkut?), ja nyt se asustaa tyytyväisenä terassillamme (ja vähän sängylläkin)ja antaa armollisesti meidän hemmotella itseään. Makrillia ja maitoa kuluu, mutta leikkisästä ja hyväntuulisesta Sennistä on meille myös paljon iloa.







Sadekausi on ehtinyt Aitutakille eikä sää ole meitä kovasti suosinut. On ollut hyvin lämmintä, mutta enimmäkseen pilvistä ja trooppinen sadekuuro on rapsahtanut niskaan silloin tällöin. Tähän mennessä on ollut ainoastaan yksi aurinkoinen päivä, joka onneksemme osui laguuniristeilyllemme. Toivottavasti aurinkokin vielä näyttäytyy.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1900 views )   |  permalink

---

<<nav_first <Edellinen | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | Seuraava> nav_last>>