Hong Kong ja Macao 6. – 9.5.2014 


Hong Kong on nykyään Kiinan erityishallintoalue, jolla on oma perustuslaki. 7-miljoonainen kaupunki on tänä päivänä yksi maailman liberaaleimmista talouksista ja tärkeimmistä talouden keskuksista.

Lensimme Australiasta tällä kertaa Hong Kongin kautta, koska Leena ei ollut siellä koskaan käynyt ja Timokin viimeksi Britannian hallintokauden aikana. Vietimme kaupungissa kolme sateista ja sumuista päivää. Asuimme Hong Kongin saaren puolella, joka on keskeinen business-elämän alue. Parempi ja mielenkiintoisempi paikka asua olisi ollut Kowloonin alue, jossa parhaimmat kaupat ja ravintolat sijaitsevat.

Australialainen tuttavamme sanoi, että Hong Kong on vain ostoksia ja syömistä varten. Kovin paljon näkemistä siellä ei olekaan: se on kuin mikä tahansa miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen ja vilkkuvine valoineen. Parhaimmillaan se on illalla, kun miljoonat mainosvalot heijastuvat satamalahden veteen. Ostoksia siellä ei myöskään kannata tehdä. Hinnat ovat yhtä korkeita kuin Suomessa, ja tarjolla on samat maailmanmerkit kuin muuallakin. Edullisimpia ja paikallisimpia ostoksia voi tehdä esimerkiksi Naisten markkinoilla, joka on pitkä torikatu Kowloonissa.























Jos pitää kiinalaisesta ruuasta, tarjolla on ravintoloita kaikkialla. Muunlaistakin ruokaa löytyy, mutta sitä saa etsiä. Mikään varsinainen herkuttelupaikka ei Hong Kong mielestämme ole.







Mielenkiintoisin kokemus oli taiwanilaisen kuvanveistäjän Ju Mingin näyttely Sculpting the Living World Hong Kong Museum of Artissa. Ju Ming tekee luonnollisen kokoisia veistoksia käyttäen materiaalinaan puuta, keramiikkaa,kiveä, pronssia ja ruostumatonta terästä. Aiheet hän ottaa ympäröivästä jokapäiväisestä elämästä. Monen veistoksen kohdalla jäi ihmettelemään, miten karkeannäköisesti puusta veistetty ihmisryhmä voi olla niin elävä ja ilmeikäs.













Taksilla ajaminen Hong Kongissa on varsin mielenkiintoinen kokemus. Taksit ovat halpoja ja niitä on paljon. Ongelmana ovat kuljettajat, jotka useimmat ovat tulleet manner-Kiinasta. He eivät juuri osaa englantia eivätkä ymmärrä turistien tapaa lausua paikallisia nimiä. Useimmiten he ovat asiakkaalleen äreitä ja pahantuulisia ja vievät helposti väärään paikkaan, jollei turistilla ole näyttää määränpään nimeä kiinanlaisilla kirjaimilla kirjoitettuna.

Viimeisenä päivänä teimme laivaretken Macaon minivaltioon. Macao on samanlainen Kiinan erityishallintoalue kuin Hong Kongkin, josta on sinne noin tunnin lauttamatka. Se on entinen Portugalin siirtomaa, ja portugalin kieli on edelleen toinen sen virallisista kielistä (mandariinikiina on toinen). Kasinot ovat Macaon tärkein tulonlähde; Helsingin kokoisessa kaupungissa on 42 suurta kasinoa.

Macaoon saapuessamme kaupungissa oli rankkasade eikä kävelyretki kaupungilla houkutellut. Otimmekin satamasta opastetun autokierroksen saadaksemme jonkinlaisen kuvan paikasta. Jättimäisissä kasinorakennuksissa ei ollut paljon nähtävää ulkopuolelta emmekä olleet kiinnostuneita pelaamisesta, mutta siirtomaa-aikaisia rakennuksia ja katuja oli vielä jonkin verran jäljellä.





















Macaosta palattuamme jäljellä oli vain matka lentokentälle. Sää oli surkea, ja lentoaseman ilmoitustaululla oli pelottava varoitus: black rain. Kaikki lennot oli alkuillasta peruutettu ukkosmyrskyn ja saastesateen takia. Koneemme Helsinkiin oli määrä lähteä puolenyön maissa, mutta pitkään emme tienneet, pääsemmekö ollenkaan lähtemään. Lopulta istuimme koneessakin vielä pari tuntia odottamassa lähtölupaa, joka tuli neljältä aamulla. 13-tuntinen lento sujui sitten ihan mukavasti ja saavuimme Helsinkiin kolme tuntia myöhässä väsyneinä mutta onnellisina – oli ihana saapua Suomen kevääseen, vuokot kukkivat ja koko luonto oli vehreimmillään.





Yli neljän kuukauden pituinen matka oli takana. Jälleen kerran kaikki oli mennyt hienosti: meitä ei taaskaan ryöstetty, pysyimme terveinä, matkatavarat eivät kadonneet (paitsi Leenan silmälasit, jotka jäivät jonnekin Uuteen Seelantiin) ja lennot sujuivat ongelmitta. Olimme saaneet nauttia kahdesta lähes peräkkäisestä kesästä. Rahaa oli mennyt, mutta mielemme oli täynnä uusia kokemuksia ja hienoja muistoja. Kotona oloa ei voita mikään – kunnes matkakuume alkaa taas kaihertaa.



Oli mukava tulla kotiin kun amerikkalaisen ystäväperheemme lapset olivat askarrelleet tällaisen kyltin.


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre662 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 549 )

| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava> nav_last>>