Missä Atlantti aukeaa.

Miniloma Punta del Estessä 10. – 13.2.2020

Uruguayn itärannikolla Montevideosta Brasilian rajalle on 300 km hiekkarantoja. Näistä loistokkain ja kuuluisin (ja kallein) on Punta del Este, jota kutsutaan usein Etelä-Amerikan St.Tropez’ksi. Uruguaylaisten lisäksi siellä viihtyvät erityisesti brasialaiset ja argentiinalaiset. Rannoilla voi bongata julkkiksia (esimerkiksi jalkapallotähtiä) tai tulla itse nähdyksi. Illalla kuuluisuuksien Ferrarit ulvottavat moottoreitaan rantakadulla.

Nimensä mukaisesti Punta del Este sijaitsee kapealla niemimaalla, jota reunustavat pitkät ja hienot hiekkarannat, äveriään näköiset huvilat ja hotellitornit. Niemimaan itäpuolella on Rio de la Plata -joen rantaa ja länsipuolella aukeaa Atlantin valtameri.Vakituisia asukkaita siellä on vain n.15000, mutta sesonkiaikaan väkiluku moninkertaistuu. Montevideosta Punta del Esteen pääsee helposti bussilla kahdessa tunnissa, joten päätimme tehdä kolmen päivän tutustumisretken kaupunkiin.

Ensi näkymä bussin ikkunasta säväyttää.
Mitähän täältä mahtaa löytyä?
Ainakin hienoa hiekkarantaa.
Hengenpelastaja on valppaana.
Rantaraittia eil ramblaa riittää kilometrikaupalla.
Chileläisen taiteilijan Mario Irarrázabalin veistos La Mano (käsi) on suosittu kuvauskohde. Näimme sen kopion Puerto Natalesissa, tekijänä Juan Andrade.
On hienoa katsella aaltoja ja kuunnella niiden kohinaa.
Timoa kiinnostaa mitä aalloilla tapahtuu.
Toiset näkevät vain toisensa.
Jotkut rakennukset ovat kuin Cesar Manriquen valkoiset talot Lanzarotella.
Näidenkin omistajat ovat hyvin todennäköisesti argentiinalaisia.
Ikkunat auringonlaskun puolella.
Majakka on korkeimmallla paikalla, keskellä kylää.
Lipun oikealla puolella on Rio de la Plata, vasemmalla Atlantin valtameri.
Kuu nousee rannan talojen takaa.

Majapaikkamme oli lähellä niemimaan kärkeä, ja huoneemme ikkunasta saatoimme nähdä Atlantin aallot ja kuulla niiden kohinan. Päivät olivat kirkkaita ja aurinkoisia, mutta hyvin tuulisia ja yllättäen viileämpiä kuin Montevideossa. Lähes myrskyisä meri ei houkutellut uimaan, mutta pitkät hiekkarannat mahdollistivat yli kymmenen kilometrin mittaisia beachwalkeja. Tähän aikaan vuodesta rantojen pitäisi olla niin täynnä turisteja, ettei sekaan mahdu, mutta nyt ei näyttänyt olevan ruuhkaa. Illalla ihmettelimme ravintolan tarjoilijalle ihmisten vähyyttä. Hänen mukaansa Argentiinan huono taloudellinen tilanne on vaikuttanut, argentiinalaisilla ei ole rahaa lomailla Uruguayssa, mikä näkyy heti turistien määrässä.

Sama näkymä aamulla.
Tiedossa on 10 kilometrin beachwalk.
Tyrskyistä voi saada komean saaliin.
Rannalla on röykkiöittäin simpukankuoria.
Tämä tulee kotiin takan reunalle.
Veden rajan kovalla hiekalla on paras kävellä
Jäljet säilyvät kunnes seuraava aalto huuhtoo ne pois.
Mitä tuolla`?
Meriharakoiden ohilento.
Ja selkälokkien.
Surffikoulussa on vipinää.
Uusien hotellien rivistöä. Iltapäivällä ne varjostavat auringonottajia.
Sinertävällä tornilla on kiinnostava omistaja
Rannalla on tänäänkin tungosta.
Paikallinen stringimuoti ihmetyttää.
Ihan kuin jotain olisi unohtunut.
Pitkä kävely palkitaan maalissa.
Tätä herkkua löytyy eri muodoissa.
Naapuritalon kissa ihmettelee, missä olemme viipyneet.

Ikkunastamme näimme myös vuoden 1939 taistelupaikan. Atlantilla tuhoa kylvänyt saksalainen sotalaiva Graf Spee joutui kolmen brittilaivan saartamaksi ja sai osumia, jotka pakottivat sen hakemaan turvaa puolueettoman Montevideon satamasta. Graf Speelle annettiin vain kolme päivää aikaa tehdä korjauksia ja kapteeni Hans Lansdorff totesi, ettei aika riitä. Merellä brittilaivat odottivat saalistaan ja kapteeni päätti upottaa aluksensa sataman edustalle. Yli tuhannen merimiehen henki säästyi mutta kapteeni Lansdorff teki itsemurhan.

Tuolla 8 kilometrin päässä siintää majakkasaari Isla de Lobos. Saaren edustalla käytiin kova meritaistelu.
44 hehtaarin Lobos-saarella asuu yli 200.000 merileijonaa (lobos del mar).
Maalaus Montevideon merimuseossa kuvaa Punta del Esten meritaistelua.
Graf Spee täydessä sotisovassa.
Ja sen viimeiset hetket Montevideon edustalla.
Auringon laskiessa kansa kerääntyy rannalle. Erityisen kauniille laskulle annetaan aplodit.
Näitä hetkiä muistamme kauan.

Punta del Estessä on totuttu muunmaalaisiin enemmän kuin Montevideossa ja se näkyy palvelun laadussa ja ihmisten ystävällisyydessä. Jalankulkijat ovat kuitenkin yhtä lainsuojattomia kuin Montevideossa ja autoilijoiden ylimielisyydellä ei ole rajoja. Auton koolla ja hinnalla on merkitystä ja jalankulkija on köyhä maan matonen. Rauhallisella rantaramblalla mahtui kuitenkin hyvin kävelemään. Kaupungista jäi meille mukavat muistot.