Linja-autossa on tunnelmaa?

Rio Gallegos 20. – 22.12.2019

Puerto Madrynin lämmöstä siirryimme 19.12. iltapäivällä bussilla kohti Patagonian viileämpiä maisemia. Jouduimme odottelemaan bussin saapumista linja-autoasemalla pari tuntia, ja lopulta matka kesti 20 tuntia. Puuduttavaa istumista siis oli, eivätkä maisemat juuri vaihdelleet: tyhjää, laajaa ja asumatonta tasankoa riitti satoja kilometrejä (itse asiassa maisema oli ollut samanlaista jo Buenos Airesista lähtien).

Tätä maisemaa tiedossa lähes kellon ympäri.
Päivä kääntyy yöksi.
Ja yö päiväksi.
Onneksi on paljon luettavaa.
Aikaa jää myös ajattelulle.
Guanacot päivystävät tien varrella.
Tuleeko eteen vai ei? (Ei tullut).
Rekalla on pitkä osoitelista.
Tarkoin vartioitu kylä.
Pukki tuli tänne guanacovaljakolla.

Rio Gallegos on 95000 asukkaan kaupunki Atlantin rannikolla. Se saa elantonsa hiilestä, öljystä ja villasta, joita kulkee sen sataman kautta. Turistille siellä ei ole oikeastaan mitään, ja useimmille matkailijoille (kuten meillekin) se on vain pysähdyspaikka matkalla Ushuaiaan, Puerto Natalesiin ja El Calafateen.

Andeilta virtaava Gallego-joki on täällä leveä
Yllätys: täälläkin tuulee.

Palkitsimme itseämme raskaan bussimatkan jälkeen varaamalla huoneen hieman tavallista paremmasta hotellista. Sen mukavissa tiloissa vietimme välipäivää käymällä pitkästä aikaa kuntosalilla ja päivittäen kotisivuamme.

Tätä on kaivattu.
Hotellissa oli jouluinen tunnelma.
Hääpareja kuvattiin ahkerasti. Pinkki morsian toi mieleen Helene Sjchjerfbeckin taulun.

Rio Gallegos vietti sinä viikonloppuna 134-vuotissyntymäpäiväänsä, ja monenlaista riehaa oli tarjolla (vrt.Helsinki-päivä). Illalla kiertelimmekin kaupungilla ja saimme nähdä ja kuulla erilaisia tanssi- ja musiikkiesityksiä.

Gauchotytöt vauhdissa.

Seuraavana päivänä edessä oli uusi bussimatka (tällä kertaa vain neljä tuntia) El Calafateen, josta pääsisimme joulun viettoon Andien juurelle El Chalténiin.