Vietimme Buenos Airesissa vuonna 2007 muutaman päivän, ja olimme silloin pettyneitä kaupunkiin. Mielestämme kaupunki oli meluisa ja ihmiset epäkohteliaita. Harva halusi puhua kanssamme ja ravintolassa tarjoilijat katosivat kuin tuhka tuuleen. Ongelmana tietysti oli, ettemme osanneet espanjaa ja yritimme tulla toimeen englannilla.
Nyt, vuosia espanjaa opiskeltuamme päätimme antaa Buenos Airesille uuden mahdollisuuden ja vietimme siellä lähes kuukauden. Onneksi, sillä tällä kertaa kaupunki avautui meille ihan uudella tavalla. Selvästi vuosien uurastaminen espanjan parissa tuottaa nyt tuloksia: argentiinalaiset ovat onnesta soikeita kun ulkomaalainen puhuu heille espanjaa. Tosin on todettava, että tänä päivänä ainakin nuorten englannin kielen taito on selvästi lisääntynyt.
Asuimme Air B&B-kaksiossa korkean kerrostalon 12. kerroksessa, josta merikin pilkahti. Naapuriparvekkeen mäyräkoira haukkui meitä ja muita aamuin illoin ja ilmeisesti olimme ensimmäiset ihmiset ikinä, jotka sitä toruivat. Tuntuu, että argentiinalaiset sietävät mitä vain valittamatta. Maan vallitseva periaate tuntuu olevan, elää ja antaa elää. Toki maan historiallakin on asiassa osuutensa: sotilasjunttien aikana oli paras pitää matalaa profiilia.
Asumiseemme tuli pikku särö kun vedimme ikkunan metalliverhon liian ylös ja talonmies joutui sen korjaamaan. Isäntä vaati meiltä 30 dollarin korvausta vaikka verho ei mennyt edes rikki eikä siinä ollut stopparia, joka olisi estänyt sen menon liian ylös. Kieltäydyimme maksamasta ja rangaistukseksi isäntä kieltäytyi korjaamasta toimimatonta mikrouunia. Talonmies toki otti pari kaljatölkkiä kiitokseksi.
Opaskirjan mukaan Buenos Aires on sekoitus Pariisin arkkitehtuuria, Rooman liikennettä ja Madridin yöelämää sipaistuna latinalaisella tunnelmalla. Näin voi hyvin sanoa. Asuimme kaupungin vanhimmalla alueella San Telmossa, jossa katuja reunustivat kauniit vanhat rakennukset, kahviloita oli joka kulmassa ja läheisellä Plaza Dorregon aukiolla soi tango joka ilta.
Argentiinan talous on kuralla, inflaatio jyllää ja maan kansalaisten ostovoima hupenee päivä päivältä. Lähes 40 prosenttia kansasta elää köyhyysrajan alapuolella ja kodittomina on valtavasti ihmisiä, jopa kokonaisia perheitä. Meille eurokansalaisille maa on halpa, taksikyyti maksaa pari euroa ja illallinen kahdelle viinipullon kera parikymppiä. Paikkasimme elintasoeroa hieman antamalla rahaa kadulla kerjääville lapsiperheille.
Koska meillä oli runsaasti aikaa, saatoimme rauhassa tutkia eri kaupunginosia ja tehdä pitkiä kävelyretkiä luonnonsuojelualueella, joka sijaitsi ihan keskustan tuntumassa ja lähellä asuinpaikkaamme.
Aikaa Buenos Airesissa todella tarvitaan. Päivän ohjelmaksi riittää nimittäin yksi asia. Jo edellisellä reissullamme totesimme, että tässä maassa on keksitty liikkumaton jono. Tämä pätee edelleen, neljästä kassasta vain yksi saattaa olla käytössä, muut virkailijat pitävät taukoa tai kokoustavat keskenään. Ei ihme, että maan taloudella menee huonosti, kun raha ei liiku. Pankkiautomaatilta voi nostaa kerralla vain pikkusumman ja pankin provisio on suuri. Luottokortilla maksajaa kohdellaan kuin rikollista,joka yrittää petkuttaa rahaa. Passikopio on oltava aina mukana, vaikka liikkeessä olisikin laite, johon saa antaa pin-koodin. Olet sitten ostamassa teepaitaa tavaratalossa tai aspirinia apteekista, jono on pitkä ja hidas.
Kaupungin liikenne on hurja ja meluisa mutta, ihme ja kumma, liikenneraivoa ei näy. Pienilläkin kaduilla ajetaan kaasu pohjassa ja jalankulkijoita pidetään hölmöinä hidasteina. Liikennevaloja on lähes joka risteyksessä, ja autoilijat kyllä kunnioittavat niitä, mutta jalankulkijat tekevät uhkarohkeita ylityksiä heti kun autovirrassa on pieni rako. Suojateillä ei ole mitään merkitystä ja risteyksissä kääntyvillä autoilla näyttää olevan etuajo-oikeus jalankulkijoihin. Jalkakäytävillä polkupyörät ja sähköpotkulaudat pitävät kävelijät valppaina. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti ja on halpaa. Kotikadullamme kulki kymmeniä – maailman meluisimpia – bussilinjoja eri suuntiin. Myös metro on ilmeisen tehokas, vaikka emme sitä käyttäneetkään, koska lähellämme ei ollut metroasemaa.
Oli hienoa saada tutustua suurkaupunkiin kaikessa rauhassa. Ihastuimme sen rantaraitteihin, kauniisiin vehreisiin katuihin ja puistoihin, hienoihin museoihin, lukuisiin kahviloihin ja puistoissa soivaan tangoon. Kaikkialla on siistiä ja liikkuminen on turvallista myös pimeän jälkeen. Tosin liikenteen meteli ja liikkumattomat jonot saavat suomalaisen välillä hermostumaan.
Viimeinen viikko sujui kuin siivillä, kun maailmanympärimatkalla olevat Papu ja miehensä Pätkä tulivat Buenos Airesiin. Jälleennäkeminen oli iloinen kolmen kuukauden jälkeen. Vietimme Papun syntymäpäivää naapurimaa Uruguayn Coloniassa. Timo ja Pätkä kävivät jalkapallo-ottelussa ja naiset kävivät katsomassa tangoa Buenos Airesin vanhimmassa kahvilassa, Cafe Tortonissa.
Uruguayn lähin kaupunki Colonia de Sacramento on vain tunnin pikalaivamatkan päässä ja teimme sinne päiväretken Papun syntymäpäivän kunniaksi. Portugalilaisten vuonna 1680 vuonna perustama, n. 25.000 asukkaan kaupunki kuvastaa Uruguayn raukeaa rauhallisuutta. Maa on onnellisuusasteikossa lähellä Suomea. Vuokrasimme vintage-sähköauton ja kurvailimme rantaraittia edestakaisin ja sen jälkeen kakkupuotiin synttärikahveille.
Haikein mielin lähdimme Buenos Airesista viettämään rantalomaa Mar del Plataan. Papu ja Pätkä lensivät maailman eteläisimpään kaupunkiin Ushuayaan. Tapaamme jälleen Patagonian El Chaltenissa, jossa vietämme yhdessä joulua.