La Palma 9.2 - 13.2.2015

La Palma on Kanariansaarista luoteisin. Sen pinta-ala on 725 neliökilometriä ja asukasmäärä on n. 82000. Saaren pinnanmuodot ovat poikkeuksellisia. Korkein huippu, Roque de Muchachos on 2423 metriä merenpinnan yläpuolella. Siksi La Palma onkin pinta-alaansa nähden maailman jyrkin saari.

Saarella on myös kaikista tulivuoriperäisistä Kanariansaarista eniten tulivuorenpurkauksia. Viimeksi purkautui eteläinen Teneguia vuonna 1971. Maanpinnan alapuolella on edelleen havaittavissa erittäin korkeita lämpötiloja.

La Palma on saanut kaksikin lempinimeä: La Isla Bonita (Kaunis saari) ja La Isla Verde (Vihreä saari). Kaunis ja vehreä se onkin. Jos El Hierroa vertaisi raskasta työtä tehneeseen ja ankaran elämän karaisemaan vanhaan mieheen, La Palma olisi parhaassa hedelmällisyysiässään oleva kukoistava nuori nainen. Sen jyrkät rantatöyräät ovat kukkien ja rehevän vihreän kasvillisuuden peitossa. Myös banaaniviljelmiä on kaikkialla. Tulivuoren rinteillä kasvaa viiniköynnöksiä, joiden rypäleet antavat viinille oman erityisen arominsa.







Tulimme El Hierrolta La Palmalle lentäen, koska suoraa laivayhteyttä ei ollut, ja merimatkaan olisi mennyt liikaa aikaa. Jo lentokentällä huomasimme ensimmäisen eron El Hierroon: lentokenttä oli vilkas, ja tilauslentoja Euroopasta laskeutui ja nousi. Olimme siis turistisaarella. Myöhemmin totesimme, että nimenomaan saksalaiset turistit olivat vallanneet saaren. Saksan kieli kaikui kaikkialla, ja ravintoloissa oli helpompi löytää saksankielinen ruokalista kuin espanjankielinen.

Ensimmäinen päivämme saarella oli yhtä kylmä kuin El Hierrollakin (n. 13 astetta), ja lisäksi satoi. Lähdimme tutustumaan pääkaupunkiin, Santa Cruz de la Palmaan sateenvarjo suojanamme. Santa Cruz on viehättävä pieni kaupunki, jossa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia ja kapeita katuja. Se oli renessanssiaikaan Espanjan laajan valtakunnan kolmanneksi tärkein satamakaupunki.































Santa Cruzin länsipuolella on pieni vuorenrinteeseen rakennettu kylä nimeltä Las Nieves. Kylän keskellä on pieni kappeli, Real Santuario de Nuestra Senora de las Nieves (Lumien Neitsyt Marian kappeli ). Kappelissa on arvostettu 1300 - luvulla tehty Lumien Neitsyen terrakottapatsas, joka kuvaa muinaista ihmettä: 300-luvulla Roomassa satoi lunta elokuussa ja Neitsyt Maria ilmestyi asukkaille. Tapahtumaa juhlitaan joka vuosi 5. elokuuta, ja joka viides vuosi (mm. tänä vuonna) patsas kannetaan Santa Cruziin kulkueessa, jonka nimi on Neitsyen laskeutuminen.







Toisena päivänä vuokrasimme auton pariksi päiväksi voidakseen tutkia saarta paremmin. Saarella on jyrkkien vuorten vuoksi vain kaksi pääntietä , eteläinen ja pohjoinen. Aloitimme pohjoisreitistä. Kilometrejä ei saarella saa kokoon paljon, mutta aikaa kuluu mutkien kiertämiseen paljon enemmän kuin nelostiellä Suomessa. Myös kuvaukselliset maisemat vaativat aikaa, kun vähän väliä on pysähdyttävä ottamaan valokuvia.















Itärannikolla hieman San Andresin kylästä sisämaahan on Kanarian saarten suurin metsä Bosque de Los Tiles, joka on UNESCON suojeluksessa biosfäärisäästiönä. Siellä on hienoja patikkapolkuja varsin vaikuttavassa ympäristössä.





Pohjoisrannikolla poikkesimme syrjäiseen Santo Domingo de Garafian kylään. Siellä söimme lounaaksi paikallista erikoisuutta, uunissa paistettua vuohenjuustoa, joka narisi mukavasti hieman Lapin leipäjuuston tapaan ja maistui nälkäisen matkalaisen suussa herkulliselta.





















Päätimme ensimmäisen päivän kierroksen ajamalla jyrkästi ylös kiemurtelevaa vuoristotietä Caldera de Taburienten kansallispuistoon. Puiston sydämessä olevan kraatterimaisen kalderan laajuus on 4690 hehtaaria, syvyys 1500 m ja halkaisija 10 km. Ikää kalderalla on noin 400 000 vuotta. Kansallispuiston korkein kohta on Roque de Los Muchachos (2426 m). Kalderan reunoilta on kirkkaalla säällä varsin dramaattiset näköalat alaspäin, valitettavasti vain usein pilvet peittävät maiseman. Me onnistuimme ajamaan ylös melko kirkkaassa kelissä, mutta ylhäällä sukelsimme niin paksuun pilveen, ettei tietä juuri näkynyt. Tiesimme vasemmalla puolella olevan jyrkän putouksen ja oikealta puolelta saattavan vyöryä kiviä päällemme. Onneksi selvisimme kuitenkin turvallisesti alas.



















Seuraavana päivänä suuntasimme länteen Santa Cruzista. Aluksi tie sukeltaa pitkään tunneliin, joka lävistää saaren keskiosaa halkovan vuoristoisen harjanteen. Ohitimme Taburienten kansallispuiston etelästä ja saavuimme viehättävään pieneen El Pason kaupunkiin. Kaupungissa on silkkimuseo, jossa tiesimme espanjan opettajamme Anan äidin työskentelevän. Kävimme häntä tervehtimässä, ja samalla saimme seurata silkinkutojien työskentelyä museossa.



























Ennen kuin käännyimme saaren eteläiseen päähän vievälle tielle, ajoimme serpentiinitietä ylös El Timen näköalapaikalle, jossa lounastimme samalla ihaillen huikeaa maisemaa alas repeämälaaksoon.









Matkalla etelään, viineistään kuuluisaan Fuencalienteen, tie kiemurtelee halki vehreän kasvillisuuden peittämien kukkuloiden. Maiseman halkaisee siellä täällä ylhäältä muinaisuudessa valunut laavavirta.



















Tulivuori San Antonio purkautui vuonna 1677 peittäen maan paksuun laavakerrokseen. Viljelijät onnistuivat kehittämään menetelmän, jolla he saivat viiniköynnökset kukoistamaan karuissa oloissa ja välttämään myös Euroopan viininviljelyksiä tuhonneet viinikirvat. Vanhojen tulivuoren rinteillä kukoistavat nykyään viinitilat.







Aivan etelässä kävimme San Antonio -tulivuoren reunalla kurkistamassa kraatteriin. San Antonion purkaus yli 300 vuotta sitten sai aikaan valtavaa tuhoa. Sen eteläpuolella on tulivuori Teneguia, joka purkautui 1971. Se purkaus ei onneksi aiheuttanut ihmishenkiä menetyksiä.













Kaunis saari, La Palma, on täynnä vaikuttavia maisemia, hienoja patikkapolkuja ja paljon katsottavaa - mutta myös paljon turisteja. Hiljainen ja avara El Hierro kiehtoi kuitenkin meitä enemmän.





La Palmalta jatkoimme eilen matkaamme Lanzarotelle, itäiselle Kanarialle. Sieltä seuraavalla kerralla.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1138 views )

---

<<nav_first <Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava> nav_last>>