MUI NE 19. - 26.2.2 
Tämänkertaisen reissun viimeisen viikon vietimme tavoistamme poiketen nauttien paratiisimaisesta rantalomasta. Mui Nen rannat sijaitsevat noin 200 km koilliseen Saigonista Etelä-Kiinan meren rannalla. Paikan hankaluutena on, että lähin lentoasema on Saigonissa, joten ainoa keino päästä sinne on körötellä 5-6 tuntia huonoa ruuhkaista maantietä kamikaze-bussinkuljettajan kyydissä vapisten.







Majapaikkamme ovat yleensä olleet melko vaatimattomia pikkuhotelleja tai –hostelleja. Koska Vietnamin hintataso on kovin halpa länsimaiseen tasoon verrattuna, päätimme kerrankin nauttia vähän ylellisemmästä majoituksesta. Valitsimme paikan, joka tarjosi Timolle hienoja aaltoja bodysurffaukseen ja Leenalle ison uima-altaan kunnon kohotusta varten. Selvisimme tästä pikkuparatiisista alle sadalla eurolla vuorokaudessa (aterioineen, juomineen ja kaikkineen kaksi henkeä).





























Päivät kuluivat lähinnä uiden ja löhöten. Iltaisin kävimme syömässä kylällä, jossa tarjolla oli herkkuja erityisesti meriruuan ystäville. Ennen nukkumaan menoa istuimme vielä huoneemme terassilla, kuuntelimme meren kohinaa ja ihmettelimme merelle ilmestynyttä uutta kaupunkia: yökalastajien armadaa.





Timo pääsi verestämään hengenpelastajan taitojaan pelastamalla eräänä päivänä pikkutytön joka oli hukkumassa hotellimme uima-altaaseen. Seuraavana päivänä hän haki kajakilla merivirtaan joutuneen venäläisturistin ja häntä pelastamaan menneet kolme vietnamilaista. Kaikki olivat nääntyneitä, eivätkä olisi jaksaneet enää uida rantaan.









Mui Ne, kuten koko Vietnamin keskinen rannikko, on venäläisturistien suosiossa. Hieman ärsytti, kun ravintolassa käteen tyrkytettiin venäjänkielistä ruokalistaa, tai kun kauppojen julkisivuissa luki vain venäjää. Turistit olivat selvästi vähävaraisempia kuin ne venäläiset, jotka kansoittavat Dubain tai vaikkapa Helsingin kauppakeskuksia. Kanssakäyminen heidän kanssaan jäi vähäiseksi, koska he eivät juuri osoittaneet ystävällisyyden merkkejä eivätkä puhuneet englantia.













Viikko paratiisissa sujui nopeasti, ja sen jälkeen olimmekin jo valmiita kohtaamaan Suomen kevättalven.

YLEISIÄ HUOMIOITA VIETNAMISTA:

Olemme nyt kahdella eri reissulla tutkineet sekä pohjoista, että eteläistä Vietnamia. Olemme nähneet monia mielenkiintoisia asioita, mutta myös monia, joista emme pitäneet:

- Miksi ihmeessä erityisesti nuoret ihmiset pukeutuvat helteessä kuin Suomen syksyssä? Farkut, college-pusero, huppu, käsineet ja sukat ovat tavallisia. Lisäksi monilla on kasvot peittävä naamio.

- Liikenteen aggressiivisuus kertoo, että ihmiset eivät välitä tai huolehdi toisistaan.

- Kasvojen säilyttäminen on niin tärkeää, että lupauksiin ei voi luottaa.

- Turistien rahojen perään ollaan ahneita, myynti on hyvin aggressiivista, sen sijaan palvelu- ja osaamistaso on usein surkeaa: tarjoilija ehdotti meille ruokajuomaksi ensin Irish coffeea sitten viskiä. Kovasti he toki yrittivät meitä palvella, mutta koulutuksen puuttuessa ammattitaito oli niin ja näin. Vaikeista paikoista selvisi usein hymyllä ja elekielellä, mutta jotenkin tuntuu, että Vietnam ei koskaan tule saavuttamaan Thaimaan palvelutasoa tai Laosin ja Kambodzan aitoa ystävällisyyttä.

- Englannin kielen taito on olematonta, esim. kansainvälisiä asiakkaita palvelevan hotellimme aamiaiskokki ei tiennyt mitä on ”fried eggs”, eikä tarjoilija tuntenut sanaa ”bread”.

- Yleinen roskaisuus ja rähjäisyys vaivasi meitä. Paikoista pidetään huolta vain keskeisimmillä turistialueilla.

- Ei myöskään ollut mieltä ylentävää katsella lähes kahdeksankymppisiä turistiäijiä, jotka olivat ostaneet seurakseen nuoria paikallisia tyttöjä. Yhteistä kieltä heillä ei ollut, mutta tunnetusti raha puhuu kansainvälistä kieltä. Sama ilmiö toki toistuu kaikissa Kaakkois-Aasian maissa.

Monista paikoista (erityisesti Pohjois-Vietnamissa) on jäänyt meille myös positiivisia muistoja. Hanoista pidimme kovasti. Halongin lahti oli hieno ja Sapaa ihan pohjoisessa emme unohda milloinkaan. Pieni Hoy An on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, samoin Mekong-joen delta. Dalatin kukkuloilla emme käyneet, mutta sieltä olemme kuulleet paljon hyvää. Herkkusuille, erityisesti kala- ja meriruuan ystäville samoin kuin kasvissyöjille Vietnamilla on paljon tarjottavaa. Maalla on kuitenkin vielä paljon opittavaa ennen kuin turistit palaavat sinne yhä uudelleen niin kuin Thaimaahan.



[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre399 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3.1 / 485 )

| 1 | 2 | Seuraava> nav_last>>