CHIANG MAI 16.-21.1. 


Burman ja Laosin kainalossa sijaitseva vuoristoinen Pohjois-Thaimaa muodosti keskiajalla itsenäisen Lanna Thai –valtion, jonka pääkaupunki oli Chiang Mai (nyk. n. 174000 as.). Muinainen valtakunta ulottui pitkälle nykyisen Burman alueelle.





Kaupungin lukuisista temppeleistä tunnetuin on korkealla kukkulalla sijaitseva Doi Suthep. Se on myös yksi koko maan tärkeimmistä temppeleistä, jonne ihmiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja. Tarina kertoo, että valkoinen elefantti, joka kantoi selässään kappaletta Buddhan sydämestä, pysähtyi vaelluksellaan ja kuoli paikalla, johon temppeli rakennettiin ja sen stupan uumenissa säilytetään yhä tätä pyhäinjäännöstä.



















Chiang Mai on myös suosituimpia muutaman vuorokauden mittaisten vuoristovaellusten lähtöpaikkoja. Vaelluksilla on mahdollisuus nähdä upeita maisemia, komeita vesiputouksia, laskea koskia kumiveneellä ja bambulautalla, ratsastaa elefantilla ja yöpyä värikkäitten vuoristoheimojen majoissa. Mekin osallistuimme tällaiselle kolmen päivän vaellukselle.

Vaellus osoittautui varsin eksoottiseksi kokemukseksi. Ensimmäisen päivän kävely, tai pikemminkin kiipeäminen, pani kunnon koetukselle (varsinkin vatsataudista juuri selvinneen Leenan kohdalla): kiipesimme nimittäin kolme tuntia yhteen menoon suoraan jyrkkää rinnettä ylös kahteentuhanteen metriin. Maali kyllä palkitsi punnerruksen: ensimmäisen majapaikkamme terassilta aukeni huikea maisema kohti vuoria. Terassi kuulostaa kyllä turhan hienolta; yöpaikkamme oli primitiivinen bambuista rakennettu maja, jonka lattialle levitetyillä ohuilla patjoilla nukuimme. Hikisen kiipeämisen jälkeen maapohjaisen ”suihkuhuoneen” katonrajasta noruva kylmä vesi tuntui taivaalliselta.





Paikallisen vuoristokylän naiset hieroivat väsyneitä jalkojamme, ja iltanuotiolla valmistettu thai-ruoka maistui herkulliselta. Ilta sujui tunnelmallisesti musisoinnin ja iloisen rupattelun merkeissä yli puolen yön (meille varttuneemmille uni tuli kyllä hieman aikaisemmin). Illan kokokohta oli kylän lasten esittämä laulukimara (heidän opettajansa olisi ollut ylpeä).











Seuraavana päivänä ryhmä jakaantui kahtia. Meidän ryhmämme oli kahdeksanhenkinen ja hyvin kansainvälinen: yksi jordanialainen, yksi palestiinalainen, yksi argentiinalainen ja yksi kanadalainen nuori mies, kaksi turkkilaista tyttöä ja me. Kaikki muut olivat noin kolmekymppisiä ja oppaamme kutsuikin meitä nimillä Ma ja Pa. Ensin emme oikein tienneet, miten nimiin suhtautua, mutta lopulta ne tuntuivat ihan hauskoilta, kaikki muuthan olisivat oikeasti voineet olla meidän lapsiamme.



Toisen päivän patikkareitti kulki hienoissa maisemissa, läpi kylien ja avarien aukioiden, pitkin purojen varsia ja läpi viidakoiden. Oppaamme oli valmistanut meille etukäteen lounaan ja käärinyt jokaiselle annoksen banaaninlehtien sisään. Herkuttelimme sitten komean putouksen äärellä.























Lounasta nauttiessamme Thaimaan ainoa ampiainen löysi Timon ja pisti häntä sormeen. Myöhemmin pistospaikka tulehtui, ja Timon täytyi käydä lääkärissä retken jälkeen hakemassa antibioottia. Onneksi sormi näyttää nyt parantuneen.



Ikä-, ihonväri- ja uskontoeroista huolimatta ryhmämme oli vallan mainio. Iltanuotiolla syntyi hienoja keskusteluita, joiden aiheet vaihtelivat maailmanpolitiikasta kuolemanjälkeiseen elämään.



Kolmannen päivän ohjelmassa oli koskenlaskua kumiveneellä ja hieman eksoottisemmalla bambulautalla, mikä sujui tyylikkäästi iloisesti virtaavassa koskessa, kenenkään ei tarvinnut pulahtaa veteen. Pääsimme taas myös elefantin selkään. Ihmettelimme elefanttimme tottelevaisuutta. Leenan selkätyyny putosi maahan, josta elefantti nosti sen kärsällään ja aikoi pistää sen suuhunsa. Ohjaaja antoi tiukan komennussanan, ja norsu ojensi kärsällään kiltisti tyynyn takaisin Leenalle.















Vaelluksesta jäi mukavia muistoja ja todella hyvä mieli huolimatta monista epämukavuuksista ja alkeellisesta majoituksesta, ja haikein mielin ryhmämme erosi ja kukin lähti jatkamaan omaan suuntaansa. Hotellissa kyllä lämmin suihku oli poikaa ja uni maistui pehmeässä vuoteessa. Matkamuistona ovat vieläkin savunhajuiset vaatteet matkalaukussa.

Seuraavana aamuna lähdimme bussilla kohti Bangkokia. Kahdeksan tunnin bussimatkan jälkeen päätimme kuitenkin hypätä bussista pois historiallisessa Ayuthayuan kaupungissa, jossa yövyimme ja jota tutkimme pyöräillen seuraavana päivänä. Siitä ja vähän Bangkokistakin seuraavassa raportissa. Bangkokista nousemmekin taas lentokoneeseen, ja edessämme on kiduttavan pitkä lento Brisbaneen, Australiaan.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre341 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 451 )

<<nav_first <Edellinen | 1 | 2 | Seuraava> nav_last>>