Matka Tumalista Chetumaliin Belizen rajalle sujui mukavasti luxus-bussilla. Chetumalissa oli edessä paluu toisenlaiseen todellisuuteen: matkaa jatkettiin polvet koukussa ikivanhalla amerikkalaisella koulubussilla, reggae soi ja ilmastointi hoitui ekologisesti avoimista ikkunoista. Bussi oli täpötäynnä paikallista väkeä: rastahiuksisia nuoria miehiä, koululaisia, työläisiä ym. Bussin piti olla express-nonstop, mutta kuljettaja noukki mukaan kaikki tien varrella viittovat. Välillä ajettiin hurjaa vauhtia, välillä äkkipysähdyksen jälkeen peruutettiin noukkimaan mukaan pysäkille jäänyt äiti lapsineen. Ammattipainijan näköiset aseistautuneet poliisit tutkivat bussin kahteen eri kertaan, ensimmäisellä kerralla ehdimme jo epäillä ryöstöä.

Iltahämärässä Belize City tuntui meistä epämääräiseltä ja suorastaan pelottavalta. Kauppojen tiskit oli eristetty kalterein, samoin vaatimattoman majapaikkamme ovet ja ikkunat. Kaupunki näytti rähjäiseltä ja köyhältä, ja annoimme auliisti kolikoita rahaa vaativille kerjäläisille. Heillä on monilla ase paidan helman alla. Belizen rannikko onkin lähinnä sukeltajien paratiisi, tavalliselle turistille siellä ei ole mitään. Vietimme kuitenkin viihtyisän illan mukavan britti-nuorukaisen seurassa paikallisessa rantakahvilassa.






Yö kului ukkosen jylinää kuunnellen ja aamulla lähdimme jälleen vanhalla koulubussilla kohti Guatemalan rajaa. Rannikkotien suomaastot vaihtuivat kauniin vehreäksi ja kumpuilevaksi maastoksi. Rajanylitys sujui ongelmitta, ja pikkubussissa köröttelimme Floresiin. Peten Itza-järven saarelle rakennettu kaupunki on siisti ja ystävällinen. Huomisaamuna ennen kukonlaulua (klo 4.30) lähdemme tutustumaan Guatemalan ehkä ykköskohteeseen, Tikalin maya-kaupunkiin. Toivottavasti sade lakkaa siihen mennessä.



[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1696 views )   |  permalink

---

<<nav_first <Edellinen | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | Seuraava> nav_last>>