Lumivuorilta Canberraan 
Joet tuovat hedelmällisyyttä Victoriaan ja matkalla kohti Australian alppeja ( Snowy Mountains) New South Walesin puolella ohitimme runsaasti hedelmä- ja viinitarhoja. Lähestyessämme alppeja maisemat muuttuivat nopeasti, yhtäkkiä huomasimme kiemurtelevamme Alppitiellä ylös kohti vuoria. Timo muisteli menneitä Khancoban-nimisessä kylässä, jonka pubissa hän oli nuorena ollut baarimikkona. Pubissa tapasimme ikäisiämme miehiä, jotka olivat asuneet kylässä koko elämänsä ja olleet pubin asiakkaina Timon aikana. Khancobanissa Timo oli viettänyt 21-vuotissyntymäpäiväänsä juomalla elämänsä ensimmäisen humalan Bacardi-rommilla. Kokemus oli tehdä hänestä raivoraittiin.





Lumisen virran mies (The Man from Snowy River) on Australian kansallisrunoilijan, Banjo Pattersonin kertoma legenda karjapaimenesta, joka palkataan pyydystämään tilallisille harmia aiheuttavan villihevosen. Tarinasta on tehty elokuva ja TV-sarja.








The Snowy Mountains Scheme (1949-1974)oli valtava projekti, jonka tarkoituksena oli kahlita villi Snowy River, kääntää se virtaamaan osittain sisämaahan ja jauhaa sen vesistä sähköä. Projekti työllisti n. 100 000 miestä 30 eri maasta, ja sen suurin työleiri sijaitsi Khancobanissa, Timon kapakan naapurissa. Kapakka täyttyi aina töiden jälkeen suuria summia tienaavista poikamiehistä, joilla ei ollut muuta paikkaa missä tuhlata tienestinsä. Olutta myytiin ennätysmääriä ja tappeluja oli joka ilta. Suurimmat riitapukarit olivat (jo silloin) serbit ja kroaatit, jotka mätkivät ensin toisiaan ja sitten kaikkia muita, jotka lähelle sattuivat.

Snowy Mountains on Australian korkein vuoristo ja ainoa todellinen alppialue, jossa sataa talvella (touko-syyskuussa) runsaasti lunta. Sen korkein vuori on Mount Kosciuszko, 2228m. Ajoimme läpi alueen suurimman hiihtokeskuksen Thredbon. Siellä on 14 hissiä ja pisin rinne on 5,9 km. Laskettelukausi sijoittuu touko- ja syyskuun väliin. Kesäaikaan siellä oli melko autiota. Hienot hotellit ja mökit olivat enimmäkseen tyhjinä. Jotenkin tuli Levi mieleen.










Meillä oli onni nähdä alpit kirkkaassa auringonpaisteessa. Päivää myöhemmin vuoristoalueelle annettiin tulvavaroitus, eikä sinne ollut menemistä.

Tämänkertaisen retkemme viimeinen kohde oli Australian pääkaupunki, Canberra. Kaupunki perustettiin v. 1913 asumattomaan laaksoon Melbournen ja Sydneyn välimaastoon, koska ei pystytty päättämään kummasta kaupungista tehtäisiin uuden liittovaltion pääkaupunki. Suunnittelukilpailun voittivat chicagolaiset arkkitehdit Walter ja Marion Burley Griffin (Eliel Saarisen suunnitelma jäi kakkoseksi).















Nykyään Canberrassa asuu 358 000 henkeä. Sen keskelle on padottu iso järvi, Lake Burley Griffin. Kadut ovat leveitä ja suoria, puiden reunustamia avenueita, liikenneympyröitä, puistoja ja pyöräteitä on paljon. Kaupungissa on todennäköisesti Australian hienoimmat taidemuseot ja taatusti yksi maailman vaikuttavimpia sotamuseoita. Hintataso on myös Australian korkein. Kaupunki on moderni ja siisti, mutta vähän sieluton; sillä ei vielä ole historiaa.

Kaksi päivää kiertelimme Canberran museoita. Täällä, kuten muuallakin Australiassa, museoihin ja gallerioihin ei ole pääsymaksua. The National Portrait Gallery teki vaikutuksen. Museoon oli kerätty valtava määrä hyvin erilaisten ihmisten (taiteilijoiden, urheilijoiden, poliitikkojen, tiedemiesten ym.) muotokuvia. Jokaisen kuvan viereen oli liitetty kyseisen henkilön elämäkertatiedot. Siellä huomasi, että myös muotokuva voi olla taideteos.

Sotamuseossa vaikuttavimpia olivat taiteilijoiden tekemät hienot dioramat (= kolmiulotteinen lavastus oikeasta tilanteesta). Sodan mielettömyyden koki hyvin realistisesti huoneessa, jossa joutui keskelle helikopterihyökkäystä. Australia on ollut mukana Brittiläisen imperiumin monissa sodissa, joita täällä kyllä hehkutetaan hieman liikaakin. Kuuliaisena kuningattaren alamaisena Australia on aina kärkkäästi lähettänyt parhaat poikansa maailman taistelutantereille, olivat ne kuinka kaukana tahansa. Päätökset tehneet poliitikot toki jäivät tukevasti oman maan tantereelle.







Canberran surullisin näkymä oli alkuasukkaiden ”suurlähetystö” vanhan parlamenttitalon edustalla. Hökkeli on ollut paikoillaan vuodesta 1974 protestina maan valtaukselle ja alkuasukaskulttuurien tuhoamiselle 1800-luvulla. Valkoisten tullessa Australiassa asui puolisen miljoonaa alkuasukasta, manner oli jaettu n. 300 heimon kesken ja puhuttuja kieliä oli n. 500. Karjatilat, kaivokset ja taudit kuten tuhkarokko tuhosivat kokonaisia heimoja ja alkuasukkaiden väkiluku romahti muutamaan kymmeneen tuhanteen. Nykyään monia maa-alueita on palautettu heimojen jälkeläisille mutta suurena jarruna näille hankkeille ovat jättimäiset kaivosyhtiöt, joista maan talous on riippuvainen ja jotka käytännössä sanelevat maan politiikan.









Canberrasta lensimme takaisin Queenslandiin, jossa tulvat ovat tällä erää ohi. Tänään on +34 astetta ja kesä parhaimmillaan.



[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre911 views )   |  permalink

<<nav_first <Edellinen | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | Seuraava> nav_last>>