Phnom Penh ja Pol Potin hirmutyöt 
1,3 miljoonan asukkaan Phnom Penh on monessa suhteessa erilainen kuin isosiskonsa Hanoi. Avarine bulevardeineen sen keskusta on yllättävän siisti, mutta liikenne on kaoottista. Autoja on huomattavasti enemmän kuin Hanoissa, mutta katujen leveys helpottaa liikenteen sujumista. Tuk-tukit hoitavat taksien tehtävät vielä lähes täysin. Kuitenkaan ei tarvitse mennä kuin hieman keskustan ulkopuolelle, kun roskat jälleen reunustavat katujen varsia ja kaikkialla on kuvottava haju.















Phnom Penhistä puuttuu Hanoin aito itämainen viehätys. Ehkä se on länsimaistunut liikaa. Mekongin rantakatua oli kuitenkin hieno kävellä iltaisin ja käydä syömässä mukavissa, herkullista khmer-ruokaa tarjoavissa ravintoloissa. Mekongin varrella sijaitsee myös kuninkaallinen palatsialue (Kambodzan kuningas on seremoniallinen, kuin Englannin kuningatar, pääministerillä on ylin valta), jonka upeita rakennuksia turistikin pääsee tutkimaan. Silmät ymmyrkäisinä ihmettelimme Hopea-pagodan kallisarvoisia kulta- ja jalokiviaarteita. Pagoda oli kuin suoraan Indiana Jones –elokuvasta.









Phnom Penhillä on takanaan raskas ja dramaattinen historia. 1975 – 1979 se oli punaisten khmerien hallussa. Pol Pot armeijoineen halusit tehdä Kambodzasta maatalousvaltion ja moninkertaistaa riisin tuotannon. Kaikki kaupungin asukkaat ajettiin maaseudulle ja pakotettiin viljelytöihin. Koulutetut ja virkamiehet vangittiin ja kidutettiin kuoliaaksi.

Vietnamilaiset vapauttivat Kambodzan 1979, mutta siihen mennessä punakhmerit olivat tappaneet jo lähes kolmasosan kansasta. Pol Potin hirmutyöt tiedettiin maailmalla, mutta käsittämätöntä on, että vuoteen 1997 asti YK tunnusti Pol Potin hallituksen edustajat ainoiksi Kambodzan edustajiksi.

Pol Pot vangitsi myös kaksi australialaista turistia. Australia oli kuitenkin käymässä tärkeitä kauppaneuvotteluita Kiinan kanssa (joka tuki Pol Potia) eikä halunnut sotkea kauppaneuvotteluita, joten pojat saivat kuolla kidutettuina vankilassa. Näin siis raha ratkaisi.























Kävelimme vankilassa ja teloituskentillä järkyttyneinä. Ihmettelimme, miten vielä 1970-luvulla on voinut tapahtua tällaista: eikö ihmiskunta oppinut mitään keskitysleireistä? Mitähän tämän päivän maailmassa (Pohjois-Korea, Burma ym) tapahtuu sellaista, mitä emme halua nähdä?


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1357 views )   |  permalink

<<nav_first <Edellinen | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Seuraava> nav_last>>