Vietnamin päiväkirja 3: Patikoimme Sapan riisikukkuloilla 
Sapa 1. – 4.4.2012



Sapa on 1600 metrin korkeudessa oleva vuoristokylä Kiinan rajalla. Matkustimme Lao Cain kaupunkiin yöjunalla; n. 350 kilometrin matka kesti kahdeksan tuntia. Olimme varmuuden vuoksi varanneet paikat de luxe –vaunusta, mikä suomalaisen mittapuun mukaan tarkoitti suunnilleen samantasoista vaunua kuin vanhat suomalaiset makuuvaunut, paitsi että hyttipaikkoja oli neljä.

Saimme hyttiseuraksemme kaksi vietnamilaista herrasmiestä. Yritimme virittää keskustelua heidän kanssaan, mutta juttu tyrehtyi nopeasti, kun yhteisiä sanoja ei löytynyt. Yritimme kertoa asuvamme Euroopassa, he eivät ymmärtäneet, vaikka yritimme vääntää sanasta erikielisiä versioita. Suomesta emme sitten enää yrittäneetkään puhua mitään. Hyttitoverimme keskustelivat innokkaasti keskenään, kunnes yhtäkkiä noin kymmeneltä he vaipuivat uneen ja nukkuivat perille saapumiseen asti sikeästi.

Matka sujui meidän osaltamme mukavasti, niin kuin se nyt makuuvaunussa sujuu, kunnes aamuyöllä alkoi hyttiin levitä karsea haju. Hajun lähde selvisi, kun toinen miehistä lähtiessään veti sänkynsä alta rei’itetyn laatikon, jonka sisällä oli "hyvin riippunutta" koiranlihaa tuliaisina Hanoista.

Lao Caista on 38 kilometrin bussimatka ylös Sapaan. Sapan kylästä on huikeat maisemat vuorten rinteille, jotka on pengerretty riisin viljelyä varten. Vuoristokylissä asuu useita eri etnisiä heimoja, jotka yhä pukeutuvat värikkäisiin heimoasuihin. Miehet viljelevät riisipeltoja ja naiset tekevät värikkäitä käsitöitä.

















Vaelsimme kaksi päivää paikoin vaikeakulkuisia ja liukkaita polkuja vuorenrinteitä ylös ja alas. Meitä seurasi joukko kylien naisia mukanaan repuissa käsitöitä (joillakin myös pikkuvauva). Naisilla oli myös ihan virallinenkin tehtävä: vaikeissa paikoissa he auttoivat vaeltajia pysymään pystyssä ja pitämään jalkansa kuivina. Palkaksi he toivoivat meidän ostavan töitään. Tulihan niitä ostettua: erilaisia pussukoita on matkalaukku pullollaan. Timo tinki kaksi päivää seinävaatteen hinnasta (euron per päivä) ja sai vihdoin sen ostettua sitkeältä myyjältä.























Vaelluspäivien välisen yön nukuimme kotimajoituksessa pienessä kylässä. Majoituksen taso ei ollut ihan sitä, mistä olimme maksaneet, mutta pienen keskustelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen. Vietimme mukavan illan ryhmämme kanssa herkullisen päivällisen äärellä, maailmaa parantaen.

Seuraavana päivänä patikointi jatkui, ehkä entistä vaativampana, mutta selvitimme liukkaat jyrkänteet ilman kaatumisia. Väsyneinä mutta tyytyväisinä palasimme Lao Caihin toisena iltana. Suihkun ja päivällisen jälkeen edessä oli junamatka takaisin Hanoihin.

































Paluumatkalla junaseuranamme oli ikäisemme kanadalaispari Jean-Luc ja Michelle, ja ilta sujui mukavasti rupatellen kunnes kaikki nukahdimme junan kolistellessa kohti Hanoita.


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1032 views )   |  permalink

<<nav_first <Edellinen | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Seuraava> nav_last>>