Mexico City 12.1.2014 


Ulkoministeriön sivuilla varoitettiin väkivaltaisuuksista ja esimerkiksi bussiryöstöistä monissa Pohjois-Meksikon osavaltioissa. Päätimme siksi lentää Los Angelesista Mexico Cityyn ja jatkaa sieltä tutkimaan eteläisiä osavaltioita.





Tuloiltamme oli perjantai ja meistä tuntui kuin kaikki 20-miljoonaisen pääkaupungin asukkaat olisivat päättäneet lähteä viettämään viikonloppua vanhaankaupunkiin. Kaduilla soittivat intiaanimuusikot, jazzorkesterit ja posetiivarit sulassa sovussa. Monenlaiset temppujentekijät esittelivät taitojaan uteliaille katsojille. Kaikilla lapsista vaariin tuntui olevan mukavaa uskomattomasta ruuhkasta huolimatta. Kysyimmekin hotellissa, onko nyt jokin erityinen juhlapäivä, mutta kuulemma oli vain ihan tavallinen viikonloppu.

















Vanhankaupungin keskusaukio, zókalo, oli vielä jouluasussaan. Onneksi meille, sillä sellaisia jouluvaloja emme ole nähneet missään. Pikkuisen kävi Helsingin Senaatintori mielessä, ehkä sielläkin voitaisiin tehdä jotain enemmän…











Zókalon keskelle oli rakennettu joululomakauden ajaksi luistinrata, joka oli, anteeksi vain pohjoinen naapurimaa, monta kertaa suurempi kuin Los Angelesissa. Vanhankaupungin pääkadulla soi joulumusiikki – ja siellä pyrytti iloisesti keinolunta.





Seuraavana päivänä kävimme päivänvalossa uudelleen tutkimassa zókalon maisemaa hallitsevaa vanhaa katedraalia, jonka rakentaminen on aloitettu 1500-luvulla. Sen vieressä oleva Templo Mayor on rakennettu vanhan azteekkien pyramidin paikalle. Azteekit uskoivat paikan olleen universumin keskusta. Valitettavasti näistä vaikuttavista temppeleistä oli vaikea saada kuvia, koska luistinrataan liittyvät rakennelmat täyttivät koko torin.





Illalla kävelimme vanhaankaupunkiin Garibaldi-aukiolle, jonne Mariachi-soittajat kerääntyvät iltaisin soittamaan ja laulamaan. Mariachi-muusikot ovat komeisiin univormuihin pukeutuneita muusikoita, joilta yleisö voi ostaa lauluja. Muusikot soittavat aukiolla noin kello kahdeksasta lähtien ja meno jatkuu kuulemma kolmeen asti. Tunnelma torilla oli iloinen ja aito – meidän lisäksemme ei muita turisteja juuri näkynyt.









Matkalla Garibaldi-aukiolle eksyimme toiselle pienelle aukiolle, josta kuului rytmikäs rummutus. Aukio oli täynnä väkeä, osa intiaaniasusteissa, ja he tanssivat hurjaa sotatanssia. Pysähdyimme katsomaan, ja Leena olisi halunnut päästä mukaan: tästä voisi tulla seuraava hitti naisten kuntosalille. Ainakin hiki virtaisi.

Ensivaikutelmamme Mexico Citystä on ollut yllättyneen positiivinen: tunnelma on iloinen ja vapaa; missään emme ole nähneet niin paljon rakastavaisia kuin täällä (same sex –pariskuntiakin kävelee käsi kädessä kaikkialla). Kadut ja puistot ovat käsittämättömän siistejä, humalaisia ja kerjäläisiä ei juuri näy, ystävällisen oloisia poliiseja sitäkin enemmän. Opaskirjan mukaan täällä näyttäisi olevan niin paljon nähtävää, että ehkä vietämme täällä koko viikon.


Kommentit

Lisää kommentti
nocomments