Hikisiä päiviä Rarotongalla 
Rarotonga 24.2.– 8.3.2014

Aitutakilta palattuame vietimme vielä 12 kuumaa päivää Rarotongalla ennen lentoa Uuteen Seelantiin. Olimme jo aika valmiita lähtemään, vaikka TV:ssä oli kerrottu Uuden Seelannin hirveistä myrskyistä ja tulvista (luotimme kuitenkin siihen, että maalis- ja huhtikuu ovat yleensä kuivimmat kuukaudet siellä). 35 asteen kostea kuumuus on pitkän päälle aika rasittavaa. ”Island time” tuntuikin äkkiä luonnolliselta: olo oli mukavan veltto eikä aivoja jaksanut rasittaa. Tärkeintä oli löytää viilennystä olotilaan merestä, varjosta tai skootterin kyydistä. Tämä näkyi mm. laiskuudessa päivittää nettisivuja. Muistutimme kuitenkin itsellemme, että näitä päiviä tulisimme kaipaamaan syyspimeillä eniten.

Asuimme tällä kertaa toisella puolella saarta kuin ennen Aitutakille menoa. Saimme auringonnousun sijasta ihailla auringonlaskua. Pelasimme muutamia tuskallisen kuumia kierroksia golfia, lilluimme laguunissa ja ajelimme skootterilla ympäri saarta. Aluksihan meillä oli polkupyörät, mutta pyöräilykin osoittautui liian hikiseksi. Sen sijaan parasta vilvoittelua oli ajella mahdollisimman kevyesti pukeutuneena skootterilla ympäri saarta.









Parhaita hetkiä mielestämme olivat illat auringonlaskun aikaan. Otimme rantatuolit mukaamme (ja usein myös viinipullon) ja menimme istumaan beachille. Katselimme valon muuttumista ja ihanan pehmeän, vilpoisen hämärän laskeutumista ja tähtien syttymistä taivaalle. Sää ei paljoa vaihdellut, nopea trooppinen sadekuuro saattoi hetkeksi viilentää ilman (joka silloinkin yleensä oli lämpimänkosteaa kuin ruotsalaisessa saunassa).



















Tongan saarella riehunut hirmumyrsky näkyi Rarotongallakin: ei myrskynä vaan hurjina yli viisimetrisinä aaltoina, jotka vyöryivät koralliriutan yli jyristen jumbojetin lailla. Laskuveden aikaankin tuli niin isoja aaltoja, ettei rannalla voinut istua lainkaan. Meidän täytyikin ajaa skootterilla rauhallisemmalle puolelle saarta uimaan.





Rarotongalla saa parasta kalaa ikinä: tuoretta tonnikalaa, mahi mahia ja wahoota, joita saarelaiset kalastavat riutan ulkopuolelta avomereltä. Kyläläiset grillaavat sitä iltaisin torilla ja myyvät herkullisia ja halpoja annoksia kalaa, riisiä, jotain vihreää pinaatinkaltaista pöperöä ja papaijaa. Ihania ovat myös paikalliset eksoottiset hedelmät (papaijaa, guavaa, mangoa, tähtihedelmää, banaania, ananasta), joita useimpia saimme ilmaiseksi tien varren puista ja majapaikkamme isäntäväeltä.

Huomasimme, että kahdessa vuodessa ilmapiiri saarella oli hieman muuttunut: ihmiset eivät vaikuttaneet niin ystävällisiltä ja avoimilta kuin viimeksi. Lieneekö syynä lisääntynyt turismi, ainakin isoja suihkukoneita laskeutuu selvästi useammin. Sen sijaan Aitutaki oli edelleen yhtä hymyilevä, rento kuin ennenkin.









Tätä raporttia tehdessämme olemme jo Uudessa Seelannissa ja Cookin saarilla viettämämme aika on vain haikea muisto. Uudesta Seelannista lisää myöhemmin.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre245 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 594 )

<<nav_first <Edellinen | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | Seuraava> nav_last>>