Uusi Seelanti 3: Läntinen ja eteläinen Eteläsaari  
Punakaiki - Arthur’s Pass – Invercargill.

Ajoimme harmaassa ja sateisessa säässä Westportista etelään pitkin karua ja tuulista länsirannikkoa. Matkalla pysähdyimme Punakaikissa katsomassa kuuluisia pannukakkukallioita. Ne ovat outoja kalkkikivimuodostelmia, kuin pannukakkuja olisi asetettu päällekkäin. Tiedemiehetkään eivät osaa oikein selittää, miten ne ovat syntyneet.













Arthur’s Pass –sola ylittää Eteläiset alpit noin tuhannen metrin korkeudessa. Sitä käyttivät jo maorit ennen eurooppalaisten tuloa, mutta nimensä sille antoi Arthur Dobson, joka löysi solan v.1864, kun länsirannikolta löytynyt kulta toi tarpeen saada reitti Christchurchistä alppien yli länsirannikolle. Tie valmistui nopeasti, mutta hiili- ja puutavara kaupan lisääntymisen takia rakennettiin solaan myös rautatie, joka valmistui v.1923. Tänä päivänä huikeissa maisemissa kulkeva rata on myös turistien suosima.







Me ylitimme solan vesisateessa, mutta välittömästi vuorten itäpuolella taivas kirkastui, ja aurinko tuli esille. Ajelimme etelään läpi Canterbury Plains- tasangon. Maisema muistutti Pohjanmaata, paitsi että tasangon länsireunassa siinsivät alpit. Lampaat ja lehmät laidunsivat vihreillä niityillä, ja peltoja rajasivat useiden metrien korkuiset siististi leikatut pensasaidat, jotka toimivat tuulensuojina. Ihmettelimme, kuka aidat leikkaa ja miten.













Ajoimme läpi pienten kaupunkien ja kylien, joiden somat vehreiden puutarhojen ympäröimät omakotitalot ihastuttivat silmää. Matkan varrella oli Oamarun pieni kaupunki, joka oli 1800-luvun lopulla maan tärkein satamakaupunki. Sen uusklassiset vaaleasta kalkkikivestä rakennetut talot antavat kaupungille persoonallisen ilmeen. Historiallinen satama-alue on säilytetty ja sitä elävöittävät tänä päivänä monenlaiset pikkuliikkeet, museot, ravintolat ja muut kulttuuritilat, jotka ovat kaupunkilaisten ja turistien suosiossa.

















Yövyimme Dunedinin kaupungissa, jonka ensimmäiset siirtolaiset tulivat Skotlannista ja jossa skottien vaikutus näkyy selvästi. Kaupungin ilmapiiri on iloinen ja nuorekas, mikä varmasti on paljolti maan vanhimman yliopiston ansiota. Yli puolet kaupungin asukkaista on opiskelijoita.





















Dunedinin jälkeen päämäärämme oli maan eteläisin kaupunki Invercargill, joka myös olisi matkamme etäisin paikka. Catlinsin kukkuloiden jälkeen maisema muuttui tasaiseksi ja tylsäksi peltomaisemaksi. Invercargill onkin maanviljelyskeskus. Sinne keskittyy esim. maataloustuotteiden kauppa ja koulutus. Kaupunki vaikutti niin ikävältä, että ajoimme vain sen läpi ja käänsimme auton nokan kohti pohjoista, mutta siitä lisää seuraavassa raportissa.

























Seuraava raportti onkin sitten viimeinen Uudesta Seelannista. Tätä kirjoittaessamme olemme jo Australiassa, Grandman hyvissä hoivissa.


[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre242 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 2.9 / 548 )

<<nav_first <Edellinen | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | Seuraava> nav_last>>