Syyspäiviä Australiassa 3 
Ormiston 13.4. – 4.5.2014

Pääsiäistä juhlitaan Australiassa kesän päättymiskarnevaalina. Silloin on viisasta pysytellä kotona, koska kouluilla on kahden viikon loma ja kaikkialla on hulinaa. Tiet ruuhkautuvat ja hotellien, ravintoloiden ja bensiinin (!) hinnat nousevat, kun perheet suuntaavat lomanviettoon rannoille. Pääsiäisen uskonnollista sanomaa ei mediassa juuri näy, sen sijaan ruokakaupat juhlivat. Erityisesti suklaata ja meren eläviä syödään runsaasti, ja alkoholin kulutus saa Suomen näyttämään pyhäkoululeiriltä. Pääsiäisaamuna lapsiperheissä on vipinää, kun jälkikasvu etsii piilotettuja suklaamunia pihapiiristä.



















Tänä vuonna pääsiäisaikaan aussimediaa virkisti Englannin kruununprinssiparin valtiovierailu. Vaihteeksi päivälehti Courier Mailissa oli raiskausten, pedofiiliuutisten, rugbyn ja politiikkojen törmäilyjen lisäksi muutakin luettavaa. Harvinainen kuunpimennyskin jäi vähälle huomiolle. Oli aika ihmeellistä nähdä, miten demokraattinen Australia meni täysin polvilleen Williamin ja Katen edessä. Tuhannet katsojat odottivat tuntikausia katujen varsilla nähdäkseen ihailemansa nuoret kuninkaalliset, ja ne onnelliset, jotka saivat kädestä tervehtiä heitä, antoivat kyynelehtiviä lausuntoja kokemuksestaan TV:ssä. Eniten ihmetytti, miten nöyrästi ja kritiikittömästi lehdistö ja televisio palvoivat ”ihanaa Katea ja suloista pikkuprinssi Georgea” (joka oli kuvista päätellen lähes aina pahalla päällä ja meidän mielestämme ylipainoinen). Kukaan ei uskaltanut ihmetellä, miten paljon vierailu maksoi tai mitä tekemistä kuninkaallisilla ylipäätään on tasavaltaisessa maassa. (Tosin vierailun ansiosta kuningasperhettä arvostetaan nyt entistä enemmän ja Katesta ollaan kovaa vauhtia leipomassa uutta Dianaa). Nyt kuninkaallisten turhakkeiden vierailu on onnellisesti ohi, mutta jälkimaininkeina lehdet esittelevät ja arvioivat Katen puvustoa ja lukijat saavat äänestää parasta Kate and William lookalike –paria.





Kate ja William osallistuivat myös Anzac-päivän viettoon Canberrassa. Anzac Day (= Australia and New Zealand Army Corps) on paikallinen veteraanipäivä ja uskomaton isänmaallisen paatoksen huipentuma. Koko edeltävä viikko mediassa esitellään ja ylistetään sotasankareita ja heidän tekojaan ja kiitetään heitä siitä, että he ”pelastivat Australian” 100 vuotta sitten Turkin maaperällä. Anzacit tosin hävisivät turkkilaisille ja joutuivat perääntymään 8 kuukauden veristen taistelujen jälkeen, saavuttamatta metriäkään tavoitteestaan vallata Konstantinopoli. Historian valossa Turkin Anzac- operaatio on osoittautunut jättimäiseksi Britannian sodanjohdon virheeksi (mm. Winston Churchill täysin aliarvioi turkkilaisten taistelukyvyt). Sittemmin aussit toki kunnostautuivat Euroopan sotatantereilla ja Anzac-myytti perustuu myös sotamenestykseen, ei pelkästään menetyksiin.

Hienoa on, että veteraaneja arvostetaan, mutta Australian medialla on taipumus olla kovin kritiikitön heittäytyessään tunteisiinsa. Me mietimme, mitä ihmettä aussit tekivät 1. maailmansodassa? Taistelivat kuningattaren puolesta ja tapattivat nuoria miehiä! Gallipolista (= taistelupaikka Turkissa, jossa tuhansia nuoria miehiä sai surmansa) on tullut pyhiinvaelluspaikka. Ensi vuonna on kulunut 100 vuotta Gallipolin taistelusta, ja jo nyt matkatoimistot myyvät matkoja satavuotisjuhliin paikan päälle. TV näyttää itkeviä teinejä, jotka kiittävät sadan vuoden takaisia ”pelastajiaan”. Sen sijaan toisessa maailmansodassa Australia taisteli olemassaolostaan japanilaisia vastaan – ja selvisi kiitos USA:n. Myöhemmin australialaiset ovat sotineet amerikkalaisten rinnalla mm. Vietnamissa (kuten Timon veli Jussi), Irakissa ja Afganistanissa.

Kaikkialla Australiassa järjestetään suuria paraateja Anzac-päivänä, joka on yleinen vapaapäivä. Mekin menimme Brisbanen keskustaan katsomaan paraatia, jossa mm. Timon veli marssi. Paraatiin osallistuivat sotilaiden lisäksi kaikenlaiset veteraanijärjestöt ja jopa veteraanien jälkeläiset. Suomessa kunniamerkkien käyttö on tarkkaan säädelty, mutta täällä näki jopa pienten lasten kantavan isoisän mitaleita. Olihan se mielenkiintoinen kokemus. Leenakin näytti perin isämaalliselta heilutellessaan Australian pienoislippua.











































Brisbanessa on hieno nykytaiteen museo, GoMA (Gallery ofModern Art), jossa on parhaillaan valtaisan suosion saanut maailmankuulun kiinalaisen taiteilijan Cai Guo-Qiangin näyttely Falling Back to Earth. Sen ehkä kiehtovin työ, Heritage 2013, on saanut inspiraationsa meillekin läheisen Stradbroken saaren sinisestä järvestä (Blue Lake). Teos täyttää kokonaisen suuren salin. Keskellä olevan sinisen lammen ympärillä on 99 eri maailman eläintä (luonnollisen kokoisina täytettyjä) juomassa täydessä sovussa. Toisessa huikeassa teoksessa (Head On) 99 sutta syöksyy päin lasiseinää. Ne nousevat hoippuen jaloilleen ja törmäävät lasiin uudestaan ja uudestaan. Teos on suunniteltu Berliinin Guggenheim-museoon ja sen symboliikka viittaa sekä Berliinin muuriin että ihmisen taipumukseen toistaa omat virheensä. Cai Guo-Qiangilla on ollut lukuisia näyttelyitä maailman metropoleissa, ja hänen teoksensa ovat usein saaneet inspiraation kyseisen maan luonnosta tai yhteiskunnasta. Olisipa mielenkiintoista nähdä, mitä hän kertoisi Suomesta.











Syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin ja kaunis. Olemme ottaneet irti kaiken mahdollisen auringosta melomalla kotilahdella, tekemällä pitkiä kävelyjä lähiseudun eukalyptusmetsissä ja pelaamalla golfia. Olemme myös ajelleet sisämaan maisemia ihailemassa; kävimme mm. taas katsomassa Niukkasen perheen ensimmäistä kotia pienessä Dalbyn kaupungissa n. 200 km Brisbanesta länteen (kuvia ja tekstiä Dalbysta v. 2006:
http://www.timojaleena.com/maailmanympa ... 919-050607 )

Brisbanen ympäristön luonto on todella monipuolista: idyllisiä pikkukaupunkeja, karjatiloja, sademetsiä, peltolakeuksia, vuoria, laaksoja ja hiekkarantoja…















































Vietämme matkamme viimeisiä päiviä Australiassa. Nyt onkin hyvä lähteä, syksy näyttää alkaneen. Viimeiseksi viikonlopuksemme luvattiin peräti 22 (!) asteen kylmyyttä, ja aussit ovat kaivaneet talvivaatteet naftaliinista. Maanantaina 5.5. lennämme Hong Kongiin, jossa olemme kolme päivää ja perjantaina 9.5. palaamme kotiin. Niinpä tämänkertainen reissumme lähestyy loppuaan. Tuntuu haikealta, mutta toisaalta on ihanaa palata kotiin ja Suomen kevääseen. Seuraava raportti on siis viimeinen ja tulee Hong Kongista.




[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre357 views )   |  permalink  |  $star_image$star_image$star_image$star_image$star_image ( 3 / 476 )

<<nav_first <Edellinen | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Seuraava> nav_last>>