El Calafate 22.12.-23.12 ja 28.12-29.12.2020.
El Calafate on noin 20000 asukkaan pikkukaupunki 320km luoteeseen Rio Gallegosista. Mustikan näköinen marja, joka on yleinen kaikkialla Patagoniassa on antanut sille nimensä. Marjaan liittyy uskomus, että kun kerran syöt sellaisen, et voi olla palaamatta kaupunkiin. Ehkä me 12 vuotta sitten söimme calafaten, koska nyt palasimme sinne.
El Calafateen turistit tulevat, koska sieltä pääsee retkelle Perito Morenon upealle jäätikölle. Me teimme jäätikölle hienon retken jo viime kerralla, nyt kaupunki oli välietappi matkalla viettämään joulua Papun ja Pätkän kanssa El Chalténissa.
Kaksitoista vuotta sitten El Calafate oli pieni ja melko hiljainen kylä. Nyt turistit olivat vallanneet sen. Kaupunki oli täynnä kaikenlaisia matkailijoita, kallita käsitöitä ja erilaista matkamuistokrääsää myyviä kauppoja, ravintoloita, eritasoisia hotelleja ja hostelleja. Ihmetellen katselimme suurta muutosta. Ystävällisiä koiria oli edelleen paljon; ne lepäilivät missä niitä huvitti, keskellä katua, kaupan oven edessä tai linja-autoaseman bussijonossa eikä niitä tuntunut häiritsevän mikään.Ilmeisesti suurimmalla osalla oli kuitenkin omistaja jossain, ne vain saivat kulkea vapaina. Joku hylätyksi itsensä tunteva olisi mielellään huolinut meidätkin omistajakseen.
Miljoonia vuosia sitten Patagonia oli dinosaurusten valtakuntaa ja alueelta on löytynyt lukuisia muinaisten hirmuliskojen luurankoja. Tutustuimme alueen entisiin valtiaisiin pikku museossa.
Muitakin entisiä valtiaita museossa esiteltiin. Ennen eurooppalaisten tuloa El Calafaten aluetta asuttivat aonikenk-intiaanit. Heidän keihäänsä eivät pärjänneet musketeille ja lyhyessä ajassa intiaanit oli hävitetty lähes sukupuuttoon ja heidän mailleen oli perustettu karjatiloja. Argentiinan historia ei tältä osin poikkea Pohjois-Amerikan tai Australian historiasta.
Joulun jälkeen taas jatkoimme matkaamme El Calafatesta kohti Puerto Natalesia ja Torres el Painen kansallispuistoa Chilessä. (Seuraavassa jutussa enemmän joulunvietosta).